ASIA PARANEE NAURAMALLA

Nyt naurattaa.Sillä lailla vähän ylpiästi ja ylen tyytyväisesti.Kaupungilta tultuani sain kuulla tämänpäiväisen tuuraajarouvan olevan jo äiti-ihminen ja taatusti aikuinen nainen.Luulin semmoiseksi tytteliksi,kun tytöltä näyttää.Sitten tahtoi tietää,minkä ikäistä omaishoitajaa tässä nyt on tuurattu.Minä koukkuun kiinni ja kysymään,mitä rouvatuuraaja arvelee.Katseli tutkivasti ja tiputti viisitoista vuotta oikeasta iästäni.Harvoin olen lennähtää istualleni,mutta nyt olin.Päästin ihan oikean tyttömäisen kikatuksen,joka tietysti edesauttoi huimasti nuoremmaksi luulemista.En millään meinannut hänen arviotaan muuttaa,mutta pakkohan se oli tai ei ollut,mutta tahdoin ehdottomasti nähdä ja kuulla hänen reaktionsa.Tämmöinen on,kuulkaas,nainen! Terveisiä vaan Mymskälle,joka saa alvariinsa kuulla olevansa nuori tyttö ja nyt kun on vielä ne uudet kynnetkin.Onneksi olkoon! Varmasti olemme molemmat yhtä onnellisia ja hyvillämme.

Otti koville tämänpäiväinen vapailu.Jalkoihin.Tyhmyyttäni en tiennyt,että nelosta korvaava bussi ajaa Kauppatorille ja siitä olisi saanut jatkoon nelosen.Ihmettelin lampsiessani torin kulmalta Stockmannille näitä kaupungin järjestelyjä ja katajanokkalaisten kaltoin kohtelua.Kiskotyöt panneet liikenteen uusiksi näiltä osin.Jostain syystä menin Aleksin puolelta tavarataloon ja äkkäsin pysäkillä nelosen.No tietysti! Sehän ajaa Kauppatorille ja sieltä saa bussin Skattalle ja totta kai päinvastoinkin.Ei vaan tullut ymmärrettyä aikaisemmin.Jalat soosina asioin osastoilla ja kävin kaksi kertaa kahvilassa lepuuttamassa itseäni.Mutta nainenhan ei olisi nainen,jos näyttäisi tuskaista ilmettä ja liian korkeiden korkojen aikaansaamaa kidutusta.Ehei.Reippaasti vaan hymyssä suin eteenpäin.

Olisin ostanut lohdukkeeksi uuden laukun,mutta ei ollut sopivaa.Pitää olla semmoinen elegantti ja yksinkertainen,mutta kalliilta näyttävä tai sitten oikeasti kallis,eikä mitään helyjä tai heloja tai muita krumeluureja.Niin ja nahkaa.No,onhan niitä muitakin laukkukauppoja tässä kaupungissa,kun oikein ajattelen.Ei aina tarvitse kaikkea ostaa lähikaupasta.Tässä kohdin taas tulee mielen Äijä-bloginkirjoittaja,joka organisoi kenkäkaupassa käynnit nopeasti ja suunnitellusti välttäen turhia monia sovituksia.Oliko se puolitoista minuuttia,niin uudet kengät olivat valitut ja ostetut? Mikään ei voita etukäteisvalmistumista asialle.Mutta noin naisen näkövinkkelistä,voikohan sitä kutsua edes shoppailuksi,kun juuri kaikki nautinto,mikä tähän toimenpiteeseen kuuluu,on minimoitu ja melkein poissuljettu? Naisen pitää altistua voimakkaasti ostoajatukselle tai vain ajatukselle,joka voi ehkä mahdollistaa ostamisen.Siihen kuuluu kenkien hypistely,sovittaminen,hylkääminen,miettiminen yhteenkuuluvuutta asujen kanssa,kaikinpuolinen tutkiskelu kaikissa hyllyissä ja sitten tämän jälkeen ehkä ostoajatus,joka saattaa johtaa lopulliseen valintaan ja maksamiseen,mutta pitää olla vaihto-oikeus.TÄMÄ on shoppailua!