SK:ssa jälleen kerran puitiin asiaa WSOY:n Bulevardin ulko-oven avautumissuunnasta.Olen nimittäin minäkin kerran joutunut hämmästyksen valtaan,kun ei pääse sitten millään sisälle kustantamoon oven ollessa "kiinni". Se aukeaa poikkeuksellisesti väärään suuntaan.Espoolainen Kalevi Koukkunen SK:n Kirjeitä-sivulla paneutuu oviasiaan antaumuksella.Hän kertoo,kun kustantamotaloon tuli 1980-luvulla uusi talousjohtaja,niin Södikan konttoripäällikkö Kalevi Lempinen ehdotti,että eikös muutettaisi oven avautuminen samaan suuntaan kuin kaikki muutkin kaupungin ovet.Tehtiin urakkasopimus ja miehet töihin.Mutta,mutta... Silloisen pääjohtajan luokse oli kirmannut pari syvästi tuohtunutta sihteeritytteliä,jotka vaativat heti töiden lopettamista.Näin tapahtui,kun ensin oli muutama johtohenkilö syventynyt asiaan.WSOY on/oli reilu ja maksoi urakoitsijalle kuitenkin koko työn,vaikka sitä ei tehtykään. Oveen kajoamisen vuosien varrella ovat niin kieltäneet sekä museoviraston ihmiset kuin myös toisaalta jokunen kirjailija "on valinnut sellaisen kustantajan,jonka ovi aukeaa". Kalevi Koukkunen pohdiskelee lopuksi,mitä tapahtuu ovelle: sulkeutuuko se kokonaan vai pannaanko lappu,jossa lukee "push".
Oltiin eilen kaupungilla.Kuljetuksen tilasin edellisenä iltana ja aamulla pakkasin puolison sinisissä sortseissa ja siniraidallisessa paidassa sekä sinisessä liivissä pyörätuoliin.Päähän panin vaaleamman kesäpanaman. Ja ei kun menoksi.Senaatintorilla jo tungeksi turistilaumoja,vaikka lähdimme tavallista aikaisemmin liikkeelle välttyäksemme myöhemmästä helteestä ja tavaratalon tungoksesta.Bussit seilasivat torin ympärillä ja minusta tuntui,että Aleksanteri vaikutti hiukan kyllästyneelta.Tuomiokirkon rappusilla istuskeli kansaa.Kamerat olivat suunnatut apostoleihin ja moni vierasmaalainen tahtoi tulla ikuistetuksi empire-tyylisten rakennusten tuntumassa.
Kyllä Itämeren tyttären elämä on nykyisin niin globaalia,niin globaalia.Eikä edes kielten kannalta eroa paljonkaan entisestä kylpyläkaupunkiajasta,jolloin venäjää kuuli ainakin yhtä paljon kuin nyt.Tosin japanilaisten invaasio on myös varteenotettava seikka.Heitä riittää.Ja he kulkevat laumoittain ja monilla on päivävarjo suojanaan paahteelta.Pyrähtävät ostoksilla ja sitten takaisin odottavaan laivaan ja eteenpäin joko itään taikka länteen riippuen mistä tulevat ja minne menevät.Edesmenneen isäni siniset silmät suurenisivat seljälleen hämmästyksestä,jos nyt katselisi tätä menoa.Onhan tuo kuin vuonna 1952,jolloin moni näki ensimmäisiä ulkomaalaisia pasteerailevan Helsinkimme kaduilla. "Hei,lähetään kattelemaan neekereitä",oli helsinkiläisten ajanvietteenä ja loputtomana mielenkiinnon kohteena.Eikä sitä pahalla sanottu. Nyt sana on halventava ja jyrkästi kielletty.Piti Fazerin lakupötkönkin ulkonäköä muuttaa.Hoijjaa.Tiistaina taas stadiin,vaikkakaan ei vierasmaalaisia pällistelemään.Saan keskiviikkona tuuraajan.Ja käymme ostamassa jotain, mitä hänelle tarjota kahvin kanssa vahtituntien aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti