NYPPII

Hatuttaa! Se kun musta taksinkuljettaja sanoo kerrottuani osoitteen Pohjoisesplanadi 41, "Stockalleko". Sana särähtää muukalaisen suusta korviini,vaikka hän onkin laillinen maahanmuuttaja,virallisesti hyväksytty helsinkiläiseksi. Stadilaista hänestä ei saa tekemälläkään.Mahtaisiko osata,jos pyytäisin ajamaan Seuriksen sillan päähän? Tai Fredaa pitkin Tölikkään Bolliksen laidalle? Tai Hagiksen kautta Hämistä pitkin Kulmille ja siitä Valkkaan ja sitten Käbikseen ja eteenpäin landelle.Antaisin  erään frendini  osoitteen jossain Ogelin takana.Pyydän perillä venaamaan,kun käyn repimässä frendin bunkasta ylös.Sitten ajetaan takas baanalle ja Stadiin.Jäädään veke kumijalasta Hesarilla ja lähdetään dallaamaan.Olisiko suhari tarpeeksi haka tähän kaikkeen,jos tietää Stockankin?

Joskus on vaikeuksia näillä kaukaa etelästä muuttaneilla kuskeilla ajaa (käyvät taksinkuljettajakurssin ja keskustan kadut on tunnettava) suorinta reittiä "Stockan" edestä Katajanokalle,joka on hyvin lyhyt matka,ajallisesti reilusti vajaa kymmenen minuuttia riippuen tietysti liikenteellisistä syistä.Tällä viikolla eräänä päivänä matkaan suttaantui yli puoli tuntia,kun koko Helsinki vieraineen oli liikkeellä.Laivat purkivat matkustajia Skattalla.Oli busseja,virolaisia ja venäläisiä autoja,jalankulkijoita massoittain.Kaikki tungeksivat keskustassa hidastuttaen Espalla matkan tekoa.Olisin jo pyörätuolinkin lykkinyt huomattavasti lyhyemmässä ajassa.Olin jostain ihmeellisestä syystä kärsivällinen,enkä inahtanutkaan.Eikä se olisi auttanutkaan,sillä tämä kaaos ei ollut suinkaan virolaisen ja erittäin miellyttävän kuljettajan syy.Mitäs Helsingistä on tullut ulkomaalaisten turistien kiinnostuksen kohde. Mielenkiinto kasvaa vuosi vuodelta.

Olen kuunnellut Kyrön Miniän ja kirja piti kutinsa loppuun asti.Se on kuunneltava joskus uudestaan,vaikka äänikirjalainaamon sääntöjen mukaan,olisi jokainen levy hävitettävä sen kuunneltuaan.Ehkä tällä estetään kirjan kierrättäminen eli joutuminen vääriin käsiin.Pitäähän tavalliseenkin kirjastoon palauttaa kirja sen luettuaan.Aikaisemmin tämä tapa oli myös Celiassa,kun elettiin vielä kasettiaikaa.Aikamoista edestakaista lähettelyä.Sitten uusi aika ja kehitys cd-levyjen myötä teki lainaamisen helpommaksi,vaikka se ei enää varsinaista lainaamista olekaan.Ovat tapa ja säännöt nyt mitkä tahansa,niin olen erittäin kiitollinen,että Celia on olemassa näkövammaisia varten ja puoliso aikoinaan hyväksyttiin kirjaston jäseneksi.Tarvittiin tutkimuksia,testejä ja lopuksi lääkärintodistus vamman laadusta ja suuruudesta.Oli riittävä ja sitouduin Celiaan ja tein ensimmäisen tilauksen puolison nimissä puhelimitse.Nykyisin se hoituu tietokoneella."Kehitys on utopioiden toteuttamista". Oscar Wilde.