Saarten välissä eilen tyyntä,mutta ulapammalla jo merenkäyntiä,joka keikutti Doris II:sta jonkun verran.Pohjoisen ihmisenä ja melkein niin ollen viikinkiverta suonissani kestin aaltoilun kuin mies konsanaan.Aurinkoa piisasi taivaan täydeltä ja mieli oli hyvä ja kiitollinen laivan miehistölle,joka avitti pyörätuolin matkustajineen laivan ravintolapuolelle.
Hepi nautti merilounaspöydän antimia palvellen itse itseään.Me kaksi kallistuimme classic menun puoleen,että tulen arjesta poikkeavasti passatuksi.Paljon kalaa ja sitä näytti myös ystävämme Hepi keräävän lautaselleen.Automaattiääni kertoi suomeksi ja englanniksi ohi vilahtavien saarten historiaa,nykyasukkaiden lukumäärät ja maanomistajat.Hepillä ja minulla riitti juttua,jota illalla herra puolisoni yllättäen kommentoi "Hepi puhui melkein koko ajan". Tämmöinen spontaanisesti sanottu kokonainen lause mieheltä,joka ei yleensä puhu,kuulosti korviini odottamattoman mukavalta.Niin mukavalta että otin ja pussasin häntä poskelle.
Maisemat jäivät kaiken jutustelun lomassa hiukan taka-alalle,vaikka syrjäsilmällä havaitsimmekin ohittaneemme Suomenlinnan vallit ja hivuttautuneemme Vallisaaren ja Santahaminan välisestä salmesta Villinkiä kohti.Villingin rannoilla komeita huviloita,laitureissa muhkeita veneitä edetessämme kokka kohisten Jollaksen ja Laajasalon ohitse kohti Korkeasaaren rantoja.Jos leijonat karjuivat tervehdyksensä merellä kulkijoille,ei se Doriksen uumeniin kuulunut.Hepi muualta Helsinkiin aikoinaan muuttaneena ei tiennyt sitä,että Helsingin eläintarhaa suunniteltiin Töölönlahden rantaan ennen Korkeasaarta.Sitä ei sinne tullut,mutta nimi jäi,Eläintarha.Pyörähdimme ikäänkuin kunniakierroksen Katajanokan edustalla,josta sitten jo Doris suuntasi kohti Kauppatoria.Ja me olimme päättäneet ateriamme.Miehistön avustamana pääsimme laivasta pyörätuolinemme helposti ulos.Halasin Hepiä ja kiitin seurasta.Illalla vielä soittelimme.
Näin me vietimme aurinkoisen hetken tämän kaupungin yli kolmesta sadasta saaresta muutaman kohdalla,niiden edessä ja takana.Kerrotaan viikinkien tehneen retkiä tännekin päin,joista käynneistä on/on ollut muistoja kivisinä hautaröykkiöinä ainakin Santahaminassa. Santahaminaan on kaavailtu koko Helsinkiä aikoinaan joskus 1500-1600-luvuilla.Kun me eilen läpäisimme Hevossalmen ja kääntösilta oli kohteliaasti käännettynä Doriksen tieltä,ei kai kenellekään tullut mieleen ne muinaiset Isonvihan sotaisat ajat,kun venäläiset tulittivat näiltä vesiltä Helsinkiä.Jätimme taaksemme kauniin saariston ja aalloilla ilakoivan auringonkilon.Kiinnityimme ihmisiä täynnä olevan Kauppatorin kaijaan ja torilla tuoksuivat mansikat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti