Yö mennyt jälleen kerran poskelleen.Siispä kirjoittelen mitä kirjoittelen.Tuskin asiaa.Ulkona oli semmonen sametinpehmeä yö kun kävin roskiksella.Ei yöjalkakulkijaa,eikä valoja muilla kuin meillä.Keittiössä.Joku oli pinonnut isoja sähkökojeita roskiksen lattialle .Iso peilikin oli löytänyt sinne tiensä.Siinähän ovat.L&T ei niitä ota.Kuuluvat jonnekin ihan muualle kuin kaatopaikalle.Ongelmajätettä.
Joskus olen miettinyt,miten semmoinen iäkäs yksinelävä ihminen pääsee vanhoista sähköä käyttävistä koneistaan eroon,jos ei ole itsellä autoa,ei auttavaa naapuria tai nokkelaa sukulaispoikaa,joka älyäisi tarjota apua? Pitää tilata taksi ja ajaa johonkin kierrätyskeskukseen.Mutta jos ei ole taksiin panna rahaa? Itse olen päässyt ja pääsen vastakin eroon sillä lailla,että jos on isommasta vempaimesta kysymys,sovin jo ostotilanteessa,että vievät vanhan pois kun tuovat uuden.Sekin maksaa.Mikäpäs olisi ilmaista? Ei edes muovikassi Stockmannilla.Tämän kertoi Vanhan kauppahallin kauppias,kun kieltäydyin ostamasta hänen liikkeensä muovikassia ja kehuin Stockmannin antavan sen muilla osastoilla kuin Herkussa ilmaiseksi. Panevat kassin hinnan tavaraan,valisti kauppias,ja muutenkin Stockmann on kallis paikka,hän jatkoi.Minä en periaatteesta osta muovikassia.Mukana on aina kangaskasseja.Viime aikoina olen saanut levyosastolta Naxoksen kasseja useampia ja nekin ovat nyt vakiovarusteena pyörätuolissa.Olen myös voittanut kerran erässä kilpailussa ison kangaskassin ja sekin sullottuna pyörätuoliin.Sitten on vielä pari kassia ja laukussa lisäksi pieni pieneen tilaan puristettava kangaskassi.Minä kun en muovikassia osta.
Hepi tulee kahdentoista tunnin kuluttua.Ensin ajattelin peruuttaa,kun tämä yö on nyt tämmöinen,mutta sitten ajattelin,että Hepi on valmistautunut,tehnyt ehkä järjestelyjä.Minä taas ostanut hirmuisen määrän erilaista pöytään pantavaa.Sen hänelle kerroin,että itse en tikkua ristiin pane tarjoamisten kanssa.Ostan kaiken valmiina.Salaatti ruuan kanssa on ainoa,jonka valmistan.Jälkiruokakin on Herkusta.Katan pöydän kauniisti,tarkistan lasien kirkkauden,lautasliinat taittelen ja sitten lämmitän ruuat.Siinä koko homma.Vielä kymmenen vuotta sitten olisin pyörtynyt kauhusta,jos joku olisi ehdottanut valmiita kaupan ruokia.Se oli silloin se.Nyt elämä nakannut siihen pisteeseen,että puoliso ei enää erota gourmetia arkiruuasta,niin en enää vaivaudu.Ihan olemme siskonmakkarakeitto- ja nakkikastikelinjalla mitä nyt kuitenkin aika useinkin heitän pannulle siipikarjan fileitä.Puoliso syö mitä annetaan ja sanoo kaikesta "erinomaisen hyvää".Kaipaanko entisiä aikoja,kun me molemmat hääräsimme keittiössä puolison ollessa pääkokki? No,en. Aika aikaa kutakin tässäkin asiassa.Enkä enää suurin surminkaan jaksaisi semmoisia kalaaseja pitääkään kuin muinoin.
Tässä kaikki.Menen vuoteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti