Aioin kirjoittaa tähän alkuun "tässä istun enkä muuta voi",mutta en kirjoitakaan. Toki voin muutakin tehdä kuin istua.Tämä vain sattuu kuulumaan aamurutiineihini että aamukahvin ja puolison takaisin vuoteeseen panemisen jälkeen huoahdan tovin ja yleensä koneen ääressä.Helsingin Sanomat yrittää minua puhelimitse saada tilaamaan lehden ainakin loppuvuodeksi ja näin muuttaa aamujärjestystäni lukemisen suuntaan.Olen kuitenkin vahvaa tekoa,etten sorru myyjän vuolaan sanavirran vietäväksi.Näen aivan tarpeeksi maailman makaamisen televisiosta ja nettiuutisista.Ja onhan tuo hiukan keikahtanut kaikenlaisten ikävyyksien myötä,joita tuntuu piisaavan loputtomiin.
Espoossa rakennustyömaalla ollaan oltu holtittomia,eikä peitelty tarpeeksi hyvin räjähtävää aluetta.Ovat ennenkin lipsuneet,kertoo poliisi.Nyt sitten isojakin kivenmurikoita lenteli matkojen päähän satuttaen esineitä ja ihmisiä.Tämä on tätä piittaamattomuutta,joka yltää työntekoon asti.Vähän sinnepäin,mutta ei kokonaan.Talotkin rakennetaan huolimattomasti.Kaikkia ruuveja ei ruuvata kiinni siellä missä pitäisi.Pysyyhän se vähemmälläkin,ajatellaan.Invataksien ohjekirjassa lukee,että pyörätuoli on kiinnitettävä autossa neljästä kohdasta.Joudun aika useinkin asiasta kuljettajan kanssa keskustelemaan,kun "kolmekin kohtaa riittää".Pääsevät vähemmällä,eikä auton omistajan ole tarvinnut investoida neljänteen remmiin ja remmiä pitävään lattialaitteeseen.Kuitenkin myös tässä on ihmishenki kysymyksessä ja vielä ihmisen,joka ei itse osaa varautua mihinkään yllättävään tapahtumaan.Puolisohan on kaatunut tuoleineen päivineen eräänä talvena,kun kuljettaja kiinnitti vain kahdesta kohdasta.Olisi voinut käydä hullumminkin kuin kävi.Sen tapauksen jälkeen tulin varovaiseksi ja vaadin kiinnitettäväksi kuten säännöt määräävät.En halua menettää miestäni jonkun kuljettajan laiskuuden ja huonon työmoraalin vuoksi.
Äitini syntymäkuukausi oli heinäkuu kuten Eino Leinonkin. "Olen lapsi mä heleän heinäkuun/minä kaipaan kaunista säätä./En kestä ma ivaa ilkkuvan suun,/en karsahan katseen jäätä./Minä rakastan laulua laakson puun,/en tunturin tuulispäätä..." Eino Leino kirjoitti "Shemeikan murheen" 1924,josta runosta "Heinäkuun lapsi" oheinen osa.Hän oli muuttanut tuolloin Tuusulaan, ensin Syvärantaan ja sittemmin Onnelaan.Samana vuonna hän aloitti Elämäni kuvakirja-teoksen sanelun konekirjoittajalle.Se valmistui seuraavana vuonna,jolloin Leino muutti Riitahuhdan taloon Tuusulassa ja siellä kuoli vuoden 1926 tammikuussa.Mutta runot elävät. Huomenna Suomi liputtaa Eino Leinon muistoksi hänen syntymäpäivänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti