Jaahas,nyt ne on sitten avattu ja juhlallisiksi todettu.Vuoden 2012 olympialaiset Lontoo-nimisessä kaupungissa.Olin asettautunut katsomaan,mutta en jaksanutkaan kuin hiukan yli puoleen yöhön.Nopeatempoista Ison-Britannian historiaa,musiikkia,esiintyjiä ja paljon lapsia,valoja ja mitä kaikkea tämmöiseen suureen avajaisspektaakkeliin saadaan elegantisti mahdutettua.Kuningattaren saapumisen näin.Hän tuli kyllä autolla ja tyylillä,eikä suinkaan laskuvarjon varassa taivaalta James Bondin saattelemana,kuten vitsisketsi näytti.Kuka tykkäsi,kuka ei.Minä en.No,nyt ne ovat avatut ja sitten se onkin silkkaa urheilua tästä etiäpäin,jossa kuulemma pääasia ei ole voittaminen,vaan osallistuminen.Vai mitenkä se meni?
Mentiin eilen olemaan pitkästi ulkona.Kökötettiin melkein kaksi tuntia tyrnin alla varjossa rannalla.Nurmikko täynnä auringon palvojia.Yleensä uimapukusillaan kuin uimarannalla ikään.Veneliikenne tiuhaa,eikä kaikki veneissä olijat olleet viitsineet sonnustautua pelastusliiveihin.Ei suomalainen.Ei mulle mitään satu,sattuu muille.Ja osaanhan mä uida.Se on niin kuumakin ja ennen kaikkea epämukava ja ruma.Js sitäpaitti veneessä pitää seistä,miltä se näyttää,jos mulla on liivi.Lopetin tämän asian miettimisen ja paneuduin näkemääni merimaisemaan ilman ihmisiä ja veneitä.On se niin kaunista näin kesällä.Kaikki.
Lounas oli sitten hiukan myöhässä,mutta ei senkään tarkka aika meillä ole kirkossa kuulutettu.Kolmen kieppeillä sain vasta pihvit valmiiksi,salaatin väsätyksi ja Siiklit keitetyksi.Puolison verensokeri noussut,jotta nyt tyssäsi aterialla Lehtikuohun juominen,mansikoiden syöminen ja pullan haukkailu aamukahvilla.Onhan hän sentään kakkostyypin diabeetikko.Ja minä saan syyt,jos arvo on liian korkea.Tänään taas ulos,ellei hellettä ole liikaa.Eilen jo puolisolla lämmin teetti tukalan olon.Eikä juo "kun ei janota". Avasin isotkin ikkunat keittiössä sepposen selälleen,tuulettimet vatkaavat ilmaa ja parvekkeella sälekaihtimet heiluvat vapaina ilman lasien antamaa suojaa.Tulisi nyt se luvattu raju ukkonen ja toisi mukanaan viilentävän sateen.Tämmöistä jokseenkin hillittyä (verrattuna luonnonmullistuksiin muualla) näytelmää on mukava kuivana ja turvassa katsella.Mökillä pelkäsin.Siellä kun jyrähti,niin paikat tärähti ja mökin alla oleva kallio vavahti.
Vanha kunnon herra Goethe on sanonut "Luonto on ainoa kirja,joka jokaisella sivullaan tarjoaa suurta sisältöä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti