Pysyttelen nyt sitkeästi Tuomas Kyrön teksteissä.Aloin kuunnella hänen Miniäänsä.Ja nyt ei voi muuta kuin nöyrästi ihmetellä,mitenkä 38v mies pystyy ajattelemaan niin kahdeksankymppisen miehen aivoilla (Mielensäpahoittaja) kuin myös asettua miniäihmisen osaan.Kirjailijan täytyy samalla lailla ottaa kirjansa henkilöt haltuun kuin näyttelijän kunkin roolinsa.Sen 80v vanhan miehen vielä ymmärrän,mutta luulisi olevan vaikeaa paneutua naisen osaan ja olla uskottava.Kirjailijalla täytyy olla "monijakoinen" persoona.Enkä tokikaan tarkoita minkäänlaista sairautta,vaan kykyä taitavasti sisäistyä kirjoittamiensa henkilöiden sieluun ja eritoten Miniässä naisen ajatusmaailmaan.Kyrö on perheellinen ja hänen on täytynyt tarkasti seurata puolisonsa reaktioita niin sanoissa kuin teoissa.Ehkä hän näin on ammentanut sitä tietoutta,mitä tarvitaan,kun nainen pannaan kirjaan.Olen alkupuolella vielä Miniässä,mutta uskon teoksen pysyvän loppuun asti koossa ja sinä lämminhenkisenä naisen näkökulmasta nähtynä romaanina,minkä se jo alullaan osoittaa.
Eilen meidän piti lähteä torille,mutta jälleen kerran suunnitelmat eivät tekojen kanssa osuneet yhteen.Jää maanantaihin.Tänään en suurin surminkaan Kauppatorin tungokseen lähde lykkimään.Mutta eilisen sisäpäivän jälkeen on tarkoitus ulkoilla.Sen verran kävin eilispäivänä pihalla,että noukin taas kuihtuneet kukat kukkamaistani.Pikkutyttö ohikulkeissaan kielsi minua kajoamasta "meidän kukkiin".Ja vielä pienempi tyttö eräänä iltana keräsi sylikaupalla margaretojani ennen kuin sain avattua parvekkeen lasin ja pantua tytön ruotuun ja eritoten hyvin kauaksi kukistani.Muistan omasta lapsuudestani,kuinka kotona vanhemmat kasvattivat lapsiaan,ettei saa edes koskea puistojen,pihojen tai puutarhojen istutuksiin.Tämän me kaikki Messeniuksenkadun penskat tiesimme ja tottelimme ja taatusti muistamme vieläkin.Ajat ja vanhemmat ovat muuttuneet.
Kyllä nyt on kanavia ruudussani.Istuin yöllä,kun olin herännyt puolison levottomuuteen,eikä uni enää tullut, olohuoneessa näpräilemässä kaukosäädintä.Jotain sukellusvene-elokuvaa seurasin tovin,mutta kun en saanut juonesta kiinni ja aluskin näytti vanhalta ja Rock Hudson nuorelta,painoin nappulasta uutta kuvaa.Aku ja Mikki venkoilivat seuraavaksi.Ei oikein kiinnostanut ja kun uudenuutukaista kynttä pukkaava isovarvas huomautti olemassaolostaan,yritin nukahtaa sohvalle.Ei onnistunut.Hienovaraista seksiä tuli painettuani taas säätimen nappulaa.Ilmeisesti monen öitten viihdykkeeksi ja tarpeeseen.Sitten kirkasvärinen nuorisoelokuva jostain 1950-1960-luvulta.Leveähelmaiset leningit tytöillä ja komea voogu pojilla otsalla.Tämä taas oli yhtä sekamelskaa,eikä nostattanut edes nostalgisia tunteita.Kuuntelin suraavaksi hetken keskustelua elokuvan tekemisestä ja tavasta,millä näyttelijä rooliinsa paneutuu ja jääkö se "päälle".Toimittajat ja kaikki muutkin aggressiiviset uteliaat saivat kuulla kunniansa tähtien suusta.Vaativat yksityiselämän pyhyyttä ja koskemattomuutta.Historiapuolella oli menossa leffa,jossa komeat kulissit ja oman aikansa vaatteet.Jotain kuninkaallisia menneiltä ajoilta.Luontokanava kertoi mitenkä yksi pieni elefantti marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin ja piti edellä kulkijan hännästä kiinni.Leijonat karjuivat ja hyeenat näyttivät häijyiltä.Niiden nauraessa päätin kokeilla nukkumista makuuhuoneessa,mutta varmemmaksi vakuudeksi otin keittiössä yhden nukahtamispillerin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti