Ostin kimpun leijonankitoja ja nyt ne alkavat jo nuukahtaa.Isälläni oli tapana pelotella minua ollessani pikkutyttö puristamalla kukkaa sivuista niin,että se aukeni ammolleen kuin kita.Pidän leijonankidoista kuten monista muistakin kukista,joita lapsuuteni puutarhat ja pihat olivat tulvillaan.Ruiskukat viljavainiolla ihastuttivat,kun joskus Pohjanmaalla kuljeskelin pellon pientareella. Viljanvarret olivat nykyistä pitempiä ja ne todellakin tuulessa aaltoilivat.Mutta myös menivät helposti lakoon.
Talon,missä koululaisena kesääni joskus vietin,naapurissa asui Hely.Me pyöräilimme,keräsimme ahomansikoita heinään,elimme huoletonta tytönelämää.Joskus olimme mukana,kun lehmät haettiin lypsylle.Minullakin varpu kädessä,jolla näennäisesti karjaa paimensin.Ne tulivat hiukan toisiaan tönien jonomuodostelmassa karjapihaan ja siitä navettaan kukin tarkasti omalle paikalleen.Joskus niitä lypsettiin vainiolla,jonne kannettiin ämpärit ja jakkarat.Käsihommaa se oli.Tänä päivänä helppoa lypsykoneen käyttöä.Myös hygienisempää. Kärpäsetkään eivät enää hyöri lämpimän maidon ympärillä näppärien lypsäjän käsien vedellessä utareista.Lehmisavuja ei sielläpäin käytetty.Muistaakseni en luonnossa ole niitä missään nähnytkään,ellen sitten ohiajaessani jossain Karjalan mailla.Niihin paremmasta tutustumisesta ovat pitäneet suomalaiset taiteilijat huolen maalauksissaan.
Eilistä sadetta katselin tyytyväisenä ikkunan läpi.Ei kukkamaan kastelua.Parvekkeella ei voi oikein istuksia.Kahdesta alemmasta kerroksesta tursuaa tupakanhajua ja -savua.Silloin on suljettava pihanpuoleiset ikkunat.Tupakoijat pitävät usein tämmöistä arkuutta liioteltuna.Eipä olekaan.Puolisohan poltti aikoinaan.Lopetti jo viitisentoista vuotta sitten.Sen jälkeen minulle alkoi tehdä haju ja savu pahaa siinä määrin,etten voi sietää.Alkaa yskittää.On poistuttava tupakoivan läheisyydestä.Tässä talossa ei muita tupakointirajoituksia ole kuin että huoneistoissa sisällä ei saa polttaa.Kuka sitäkin kontrolloi? Joskus keittiössä tiskipöydän läheisyydessä putkistoa pitkin tulee vahvakin tupakanhaju.
Luvattua ukkosmyräkkää ei tullutkaan.Tälläkin hetkellä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ohjelmassa taitaa olla ulkoilua.Kyöräydymme rantaan ja jos tyrnin alla penkillä ei istu kukaan,suuntaan sinne itseni.Puolison panen veden ääreen,että kuulee aaltojen loiskeen.Aina hän huomaa Vispilän menossa Korkeasaareen tai sieltä tulossa.Kysyn myöhemmin,näkikö.Vastaa hymyillen että näki.Tämmöisiä pieniä ja vaatimattomia nyansseja meidän elämässä. Minun värivivahdukseni näin aamupäivätunteina alkaa nyt Schubertilla.Kolme pianokappaletta Risto Laurialan soittamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti