Jyystän tässä samalla Sinuhen pullaa hiukan myöhässä olevan aamukahvini kanssa.Muki virolaista käsityötä.Ja olen vähän äkeissäni.Asiasta,joka ei sinällään hituistakaan minulle kuulu,mutta panee mietityttämään,missä on inhimillisyys höystettynä talonpoikaisjärjellä ja ymmärryksellä.Netti kertoi jo eilen,että joku diskolegenda oli matkalla jostain jonnekin irlantilaisen halpalentoyhtiö Ryanairin koneella.Hänen piti ottaa lääkkeensä,koska potee syöpää.Luottokortti ei koneessa toiminut,eikä tällä legendalla jo eläessään ollut käteistä mukana.Vettä pillerin painikkeeksi ei lentoemotytteliltä herunut.Jatkosta en tiedä,ostiko joku kanssamatkustaja miesparalle vesipullon.Uskon niin.Lentoyhtiö oli kuulemma myöhemmin esittänyt tapahtuneesta anteeksipyynnön.
Olisikohan lentoemännän talous kaatunut,jos olisi vaikka itse kustantanut vesipullon sitä tarvitsevalle matkustajalle? Olisikohan hän voinut yhden pullon antaa omasta työhön kuuluvasta edustaan? Olisikohan hän jostain mielensä syöväreistä voinut kaivaa palan myötätuntoa ja ihmisystävällisyyttä esille ja leikkiä laupiasta edes hetken? Vaikka kysymyksessä on halpalentoyhtiö,niin kai henkilökunnalla on luvallista kohtuullisessa määrin osoittaa humaanisuutta.Vai onko? Ei Ryanair olisi konkurssiin yhden vesipullon takia mennyt,mutta yhtiön voi kaataa huono maine ja sitämyöten asiakaskato.
Olen kaksi kertaa lentänyt itse halpalennolla.Kerron jälkimmäisen kokemukseni ensin.Olin jonkun norjalaisyhtiön lennolla menossa Helsingistä Ouluun.Ei,ei se ollut vesitaso Katajanokan etelärannan lentoasemalta vuonna 1920.Ne vehkeet olivat kotimaisen Aeron.No ei,ei liioin noustu Malmin kentältä 1936. Kyllä se oli tämä Helsinki-Vantaan vuonna 1952 valmistunut kenttä ja noin kolmisenkymmentä ajastaikaa sitten.Koneessa oli kaksi pilottia muutaman matkustajan lisäksi.Välilasku Tampereella.Kone vaappui,tärisi ja koikkelehti taivaalla pysyen kuitenkin ilmassa.Ohjaamon ja matkustamon välissä lepatti likainen rispaantunut kangasverhonkaistale,joka nousuissa,kaarteissa ja laskuissa heilui vimmatusti osuen ensimmäisen rivin matkustajiin.Määränpäähämme Ouluun (Oulunsalo) pääsimme ja silloin jo tunki pupu pöksyyn,koska olin samalla koneella lentävä takaisin Helsinkiin.No,itkuhan ei auta markkinoilla,tiedetään.Tämä norjalaisyhtiö oli ehkä ensimmäisiä laatuaan Suomessa ellei aivan ensimmäinen.Hinta murto-osa Finnairin hinnoista.
Se ensimmäinen kokemus oli lentäessäni Helsingistä Newcastleen.Kone niinikään norjalainen ja sen seinissä oli luodinreikiä,joiden olemassaoloa isäni ei koskaan uskonut.Ehkä kone oli ollut toisessa maailmansodassa joissakin tehtävissä ja urhoollisesti selvinnyt taistelun tiimmellyksistä.Ilma-alus ei enää ollut aivan voimissaan,mutta pysyi ilmassa sekin.Varsinaiseksi halpalennoksi nykyisen käsityksen mukaan sitä ei voi sanoa,sillä kone oli vuokrattu meitä kieliopiskelijoita varten.Pelätäkään ei ehtinyt.Edessä jännittävä kesä,asuminen poikien sisäoppilaitoksessa Durhamissa ja maa,jossa en silloin vielä ollut käynyt.Se oli myös maa,jossa minua ensimmäisen kerran kosittiin.Olisin päässyt Skotlantiin kanafarmarin pojan puolisoksi.Sinnikäs kaveri,kosi vielä kirjeissäkin.Samalla koneella syksyllä lensimme takaisin Helsinkiin.Luodinreijät olivat tallella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti