Monille pukkaa kevättä sydämeen,minulle tässä ja nyt uutta tekstiä.Ja harmittaa! Ei tekstin pukkaaminen,vaan kun sivu suun taas olosuhteiden pakosta meni SKS:ssa järjestettävä tilaisuus "Elämää sodanjälkeisessä Helsingissä" 25.4 2012.Toukokuussa jatkuvat SKS:n keskiviikot,vaan kun... Aina näitä jeremiadejani päästelen,etten pääse sinne ja sinne.Näin se vain on ja joskus ottaa niin sanotusti päästä.Mutta aurinko paistaa meille kaikille tänään Helsingissä ja toivon mukaan muuallakin,niin että kohta pian kevään jälkeen kesää pukkaa.Valpurikin kolmen päivän päässä.
Yöllä satoi.Jouduin tekemään kahden-kolmen maissa roskiskeikan.Tuntui yllättävän lämpimältä ollakseen sentään Suomen huhtikuinen yö.Tulee mieleen ne monet kesäiset yölliset partisilla istumiset,kun ei uni silmää painanut.Hiivin parvekkeelle yöpaidassa,istahdin ja katselin lepakoiden lentoa (ei enää viime kesänä näkynyt yhtäkään) ja nautin hiljaisuudesta kesäyössä.Olivat pieniä onnenhetkiä.Risto Rasan sanoin: Puut havisevat./ Kuun kaleeri soutaa lahdella yön.
Tänään ulos ja jälleen multapussin kanssa.Nyt on enää kymmentä litraa vajaa kukkalaatikoissani ja tämän pussin ostin ihan itse ilman taloyhtiön avitusta.Orvokkeja voisi istuttaa.Mutta on jo taas kesäkuussa pantava uusiksi,kun orvokit kuihtuvat tehtävänsä kevään ensimmäisten joukossa tehneenä.Siispä jään multasormet syyhyten odottamaan pelargonien ja margaretojen aikaa.
C soitti eilen ja panimme taas maailmaa järjestykseen.Hänen parvekkeensa lasi oli irronnut osin pidikkeiltään ja repsottaa nyt kevättuulen armoilla kunnes huolto korjaa.Pitänevät kiirettä,ettei tule suurempaa ongelmaa.C asuu Espoossa luonnonläheisessä nelikerroksissa talossa.Ei hissiä,kun on aina meinattu ihmisten jaksavan kavuta ylimpäänkin ilman koneen apua.Kummitätini jäi oman talonsa neljänteen vuosiksi loukkuun.Ikä alkoi painaa,kunto huononi ja maailma pelotti.Naapuri suoritti ostokset ja kummipoikalääkäri toi lääkkeet.Erakoitui.Katseli ikkunasta ulos kuollutta puolisoaan kaivaten,joka hänet yksin oli jättänyt.Pääsi luo.Niin moni iäkäs ihminen on portaittensa vanki kerrostalossa,kun talon rakennuttaja unohtaa ihmisten vanhenemisen ja huonot jalat.Näin on käynyt myös ystävälleni A:lle,joka niinikään elää hissittömässä kerrostalossa.Yksin ei saa rollaattoria alas ja apu on harvoin saatavilla.Tämmöinen avittaminen ei kuulu nk.kotiavun toimenkuvaan.A istuu parvekkeella katsellen pihan elämää,kuunnellen sateen ropinaa,tuntien sieraimissaan kevään ja kesän tuoksut.
Eräs tuttava lähti Sisiliaan.Sinne 38 asteen leveyspiirin tienoille.Kauaksi meistä, saareen,jonne moni halajaa.Maalauksellisten maisemien keskelle,Välimeren tuuleen ja Tyrrhenan meren ja Joonian meren aaltojen loiskeeseen.Minun matkani eivät milloinkaan näin pitkälle Italian etelään johtaneet.Jäivät aina pohjoisempaan ja mantereelle.Vaikka kaikki tiet vievät kuulemma Roomaan,ei minun sinnekään.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti