KUKKIEN KUKOISTUS

Tässä taannoin kehuskelin orkideani uudella kukinnolla.Viisi muhkeaa nuppua on putkahtanut komeiksi kukiksi ja kolme odottamassa syntymisen ihmettä.Olen kuin ylpeä äiti lapsistaan. Mitä yleensä kukkiin tulee,niin saan siirrättää irtokukkalaatikot vajan seinustalle.Soitin jo isännöitsijän pyynnöstä huoltoon ja kunhan miehillä on aikaa,hommaavat laatikot viisaamaani paikkaan ja tuovat vielä uutta multaa tullessaan.Sitten minulla on reilusti yli viisi metriä kesäkukkia aikanaan.Kukaanhan ei ole vuosiin pihalle ripoteltuja laatikoita hoitanut.Rikkaruohoa kasvavat.Saas nähdä,mitä sanotaan,kun ensin tietysti luullaan minun vallan ilman lupaa toimivan.Ei,kyllä tässä on isännöitsijän määräys ja lupa.Laatikoihin aion panna margaretoja ja rapun viereiseen pelargonioita.

Sain kirjeen sosiaalivirastosta koskien reklamaatiotani matkapalvelukeskuksen pitkistä jonotuksista puhelimessa.Olivat omiensa puolta totta kai.Uskovat "ruuhkaan" jne. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä,että puolen tunnin odotteleminen puhelimessa on liian pitkä aika.Onhan kysymyksessä sentään vain tietty määrä ihmisiä,jotka vammaiskuljetusta tilaavat.Olkoon,siirrän energisyyteni muihin asioihin. Aune-Liisa Kulhia (1925-1993) oli toimittaja,kansanedustaja ja kansalaisaktivisti aikoinaan.Hän puuttui "rötösherrojen" tekemisiin kuin myös muihinkin epäkohtiin ja vääryyksiin tässä kaupungissa.Häntä vihattiin ja rakastettiin.Hän muistuu mieleeni aina,kun itse omalla pienellä sarallani yritän saada parannusta aikaan.Kulhia sai tuloksia.Minä en aina niinkään.Hänellä oli vaikutusvaltaa.Minulla ei.

Sain eilen ikävän tiedon.Hyvä ystäväni on vakavasti sairastunut.Tutkimustulokset minut yllättivät,sillä olimme olleet sitä mieltä,että mistään pahasta ei ole kysymys.On.Hän on itse optimistinen kukistettuaan aikaisemminkin kolme syöpää ruumiissaan.Edellisten sairaskertomusten perusteella tämä uusi käsitellään kiireellisenä tapauksena.Hoidot aloitetaan pian.Myös leikkaus saattaa tulla kysymykseen.Itse hän ajattelee tulevaisuutta valoisin ja toiveikkain mielin.Niin teen minäkin.Teemme sen yhdessä.

Jokohan kevät tosissaan kolkuttelisi ovelle? Allergikot ainakin jo tuntevat  merkit.Risto Rasan sanoin "Ulapallakin siitepölylauttoja./ Rannat kukkivat". Muutamana aamuna ei ainakaan herättyäni pakkasta mittarissa.Orvokit parvekkeella voivat hyvin.Ovatkin herkästä ulkomuodostaan huolimatta vahvoja kestämään pientä pakkastakin.Eräänä keväänä istutin kumpaankin rapun vierustan laatikkoon  sinisiä orvokkeja eturiviin.Niiden taakse tuli myöhemmin margaretoja.Sievää. Suomen värit,ajattelin.

Aloitin laihduttamisen.Kerran jälleen.Jos yli viiskymppinen Hantta eli Wilma Schlizewski on pystynyt tiputtamaan painostaan 30kg, pystyn minäkin ja olen ennenkin pystynyt.Kilomäärän tarve ei minulla ole edes tätä luokkaa kuin Wilmalla. Olen tässä hulluuksissani odotellut,että ikä laihduttaisi,kuten monille käy.No eihän minulle.Sama pyöreys somistaa olemustani ja nyt siitä on päästävä eroon.Liikuntakin olisi helppoa,kun on lykittävä puolisoa,mutta kun minusta on tullut laiska.Viime kesänä en montaakaan kertaa viitsinyt torille työntää,vaan inva-autossa mennä kolisteltiin.Kävelyhän on minun ikäisilleni parhainta liikuntaa.Kun ei tässä nyt salillekaan mennä.Niin että kyllä minä,kun kerran Hanttakin.Piste.