PITKÄPERJANTAINA

Onko oikein nyt sanoa pitkänäperjantaina vai pitkäperjantaina? Minun vanha Nykysuomen sanakirjani sallii molemmat.Ja ikioma kielikorvani on vallan vaiti tässä asiassa.Ehkä käytän muotoa pitkäperjantaina.Kuulostaa modernimmalta.Yhtäkaikki tänään on siis pitkäperjantai ja ilman kannalta semmoinen,jonka muistan lapsuudestanikin.Puolipimeä,sateinen ja jotenkin murhetta täynnä.Jälkimmäinen ei liity minulla mitenkään muinaisiin pitkäperjantain tapahtumiin,vaan tämmöinen harmaus ja pilvisyys saa sen mielessäni aikaan.Mutta nythän on vasta aamu.Saattaa tulla kaikinpuolin valoisampaa.

Eilen istutin puolison tuolissaan pihalle ja aloin puutarhatöihin.Haravoin viime syksyn haurastuneet ja vihreytensä menettäneet lehdet pensaitten takaa piharapun vieressä.Puhdistin myös toisella puolella olevan kukkalaatikon,johon nyt sitten ajattelin istuttaa pelargonioita.Niitä siinä ei ole aikaisemmin ollut,kun olen visusti karttanut.Ajattelin tänä vuonna lähestyä.Ennen tätä operaatiota on laatikkoon lisättävä multaa.Pinta madaltunut ja ties minne osa hävinnyt.Viime kesänä laatikossa asui kastemato.En kavahtanut,sillä ne pitävät maan kuohkeana kaivamalla kulkureittejään.En yleensäkään kavahda mitään eläintä.No,ehkä,jos kuristajakäärme olisi kietoutuneena ympärilleni,saattaisin.Tosin silloin ei enää kavahtaminen muuttaisi tilannetta,vaan vähitellen muutaman korinan jälkeen henkiriepuni olisi mennyttä kalua.Harvoinpa,harvoinpa kuitenkin joutuisin tähän tilanteeseen,jotta rauhaa,rauhaa.

Siinä uppoutuneena puutarhapuuhasteluihini viereeni tupsahti herrahenkilö,jolta kysyin,onko uusi asukas? Ei ollut,mutta seurassaan olevat kaksi naista olivat.Mies katseli minua mainiten jotain sairaanhoitajasta,että jos apua tarvitsemme.Kuuluivatko naiset tähän ammattikuntaan vai hän itse,ei selvinnyt.Kiitin tiedosta,vaikka emme me yleensä sairaanhoitajaa ole vailla,jos jotain tapahtuu.Kutsun ambulanssin.Tätä en kertonut.

Kotona panin päivänkakkarakuvioiset puutarhakäsineeni odottelemaan kukkalaatikon seuraavaa vaihetta.Tunsin sydämessäni suurta tyydytystä tehdystä työstä ja heti hollilla näkyvästä kädenjäljestä.Tunsin tarpeellisuuteni pihan viihtyisyyden kannalta.Yritin myös haudata syntyneen katkeruuden siitä,kun viime kesänä nypittiin kukistani osa pois ja ripoteltiin pitkin pihaa.Muistin hyvin elävästi reaktion,joka ärräpäiden saattelemana täytti ajatukseni naapureita kohtaan.Oletan asialla olleen naapurini,sillä ohikulkijoita harvoin pihalle osuu.Tarpeeksi päästettyäni höyryjä,hain kotoa muovisäkin ja sulloin kasvit siihen.Vein koko homman roskikseen.Enkä tasoittanut multaa.Näkyköön kiukkuni laajuus.Vuosi sitten ei YK:n onnellisuusraportti julistanut Suomea maailman toiseksi onnellisimmaksi maaksi.Jos näin olisi ollut,olisi se muuttanut ainakin ulospäin näkyvän asenteeni.Sielun sisin ei välttämättä tarvitse osoittaa asuvansa näin onnellisessa maassa.