ENNEN MEITÄ

En malta olla jälleen kerran kajoamatta  asuinalueeni Katajanokan menneisyyteen.Asustelenhan Seljan ja Poppelin kortteleiden tuntumassa.Minä ja moni muu tuntee korttelit Wanhan Sataman nimellä.Messujen,kokousten ja muiden tapahtumien näyttämönä.Vaikka pidän 1800-lukua jollain lailla omana vuosisatanani,en ehkä Katajanokan köyhälistöalueella olisi tahtonut elää.Panna jalkani syksyisin saven pehmentämiin teihin tai lypsää lehmäpoloistani aamuin illoin.Alueella oli vielä pitkä matka  jugendtalojen ja uudemman arkkitehtuurin vuosiin.

Jos käymme historian lehteä kääntämään parisataa vuotta taaksepäin 1600-luvulle,oli Katajanokka kallioinen niemi,jossa toki oli asutustakin.Oli myös  tullitupa ja tiilitehdas.Korkeilla kallioilla tuulimyllyt hallitsivat maisemaa,laitumilla niiden juurilla käyskentelivät lehmät kaupunkilaisille vuokratuilla mailla.Kaupunki oli kaukana,joillekin niemen asukkaille jopa saavuttamattomissa.Itse Helsinki oli yhteydessä mantereeseen vain kapean kannaksen kautta meren työntyessä pitkälle nykyistä Rautatientoria hipoen Kluuviin asti.1800-luvulla vesialue täytettiin ja saamme kuivin jaloin nykyisin astella juniin.

Elämä Katajanokalla oli maalaismaisemissaan hiljaista,kunnes päästiin "minun" vuosisataani 1800-lukuun,jolloin Katajanokan elämä alkoi huimasti vilkastua.No,olihan täällä Kruununvankila ollut jo vuodesta 1749.Vankiloita tuli pari lisää seuraavalla vuosisadalla.Venäläiset sotilaatkin asuttivat Katajanokkaa.He olivat aikaisemmin olleet sijoitetut pakkokeinoin Helsingin asukkaiden koteihin,josta asiasta valitus meni aivan keisarille asti.Porvaristo oli syvästi suivaantunut "vuokralaisiinsa". Alettiin rakentaa venäläisille kasarmeja.Yksi on Merikasarmi Katajanokalla.Engelin suunnittelema 1816-1820. Venäläiset tarvitsivat omia jumalanpalveluksiaan ja Helsinkiin tuli 1827 Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja 1862-1868 Uspenskin  katedraali Katajanokalle.Bomarsundin linnake Ahvenanmaalla joutui luopumaan tiilistään ortodoksisuuden hyväksi.Olihan linnake tuhoutunut Krimin sodan aikana käyttökelvottomaksi.Tiilet joutivat uusiokäyttöön.

Katajanokka eli siis värikkäästi 1800-luvulla ja pursui ihmisiä.Oli kalastajia,merimiehiä,käsityöläisiä,oli karjaa tiheään asutussa hökkelikylässä,jota kaupunkilaiset karttoivat ja pitivät arvelluttavana seutuna salakapakoineen ja epämääräisine maineineen. Tonttien hinnat olivat halpoja maaston vuoksi,jossa oli hankalaa liikkua ja vaikeaa rakentaa korkeiden kallioiden ollessa esteenä.

Sivistystäkin oli.Köyhäinkoulu valmistui 1817 ja sitä koulua kävi tuleva kansalliskirjailijamme Aleksis Kivikin joskus 1840-luvulla.Katajanokan hökkelit saivat alkaa väistyä vähitellen,koska 1870-luku oli jo kivitalojen aikaa.Merimiehet,kalastajat,suutarit saivat poistua ja heistä osa alkoi asuttaa Punavuorta ja Kamppia.

Minä muutin puolisoni kanssa Katajanokalle 2000-luvulla.En enää niemeen vaan saareen,sillä kanava erottaa meidät mantereesta tänä päivänä.Kahta siltaa pitkin huristavat autot tuoden ja vieden ihmisiä,tavaraa,elintarvikkeita Skattan moniin ravintoloihin ja hotelleihin.Mereltä on vallattu lisämaata Nokan tarpeisiin.Vanhat kartat muutaman vuosisadan takaa eivät enää pidä paikkaansa.

Kalastajia meidän vuosisadallamme ei näy paikkailemassa verkkojaan rantavajoissaan.Mutta merituuli,joka pyyhälsi ammoin Katajanokan yli,puhaltaa yhä.Ei yli kallioiden eikä vainioiden,vaan yli tiuhaan rakennettujen kerrostalojen ,joiden yllä kuuluu lokkien kirkuna.Kuten se kuului myös aikojen alussa Kalastajamäen menneisyydessä.Ennen meidän aikaamme.