Puoliso meinasi eilen saada flunssan.Pumppasin miehen täyteen Buranaa,Earl Grey-teetä hunajalla makeutettuna ja mittasin kuumetta kymmenen minuutin välein.Kuumetta ei ollut,mutta nenä vuoti solkenaan.Senhän tietää,että mies vaatii hellää huolenpitoa,kun melkein viimeisiä hengenvetoja eletään ja katsellaan vaimokultaa jäähyväiset mielessä.Sitten alkoi kuulemma koskea vähän sieltä ja täältä,mutta oli kuitenkin sitä mieltä,että lääkäriä tai ambulanssia ei tarvita.Katselin esitystä tovin ja samaan tulokseen tulin minäkin.Filmausta paitsi nenän valumisen osalta.Vielä yöksi Burana ja kupillinen teetä.Nukkui hyvin ja niin tein minäkin.Aamulla sekä mies että hänen nenänsä toimivat jälleen kuten ennenkin.Mutta sisällä tänään pysyttelemme varmuuden vuoksi.
Katselen ikkunasta pihalle,jos vaikka jo tänään huolto tulisi jeesaamaan kukkalaatikoiden kanssa.Pitäisi pukeutua,että voisi sitten heidän soitettuaan pinkaista pihalle viisaamaan laatikoiden uudet paikat.Oikein jännityksellä odotan,minkämoisen vastaanoton tempaukseni saa niiden naapurieni keskuudessa,jotka ovat omituisin tuntein vuosien ajan suhtautuneet kukkaistutuksiini.Luulevat yhä,että taloyhtiöllä on näppinsä pelissä mukana,kuten aivan ensimmäisenä kesänä olikin.Sen jälkeen ei taloyhtiöllä ole ollut tekemistä kukkieni kanssa.Eivät usko.Ehkä on outoa,että kerrostalossa joku yksittäinen asukas puuhastelee omaan laskuunsa pihan kukkalaatikoiden kimpussa.
C soitti eilen ja taas puheltiin niitä näitä.Oli tavannut yhteisiä luokkatovereitamme lounaan merkeissä.C on kova puhumaan minusta tytöille ja kertoo mielellään sankaruudestani omaishoitajana.Ovat niitä samoja tyttöjä,joita olen jo vuosien ajan ollut meille kutsumassa ja häpeän saamattomuuttani.En ole C:tä lukuunottamatta muita sitten kouluaikojen tavannutkaan.Joitakin kirjeitä ja joulukortteja olemme vaihdelleet viime vuosina.Valokuviakin olen nähnyt.Rouvilta näyttävät.Minun kouluaikanani luokat olivat suuria.Meilläkin kymmeniä oppilaita.Siitä johtui,ettei kaikkien kanssa lähemmin ystävystynyt ja juuri nämä tytöt -edelleeen C:tä lukuunottamatta- jäivät etäisiksi.Toki tunsin ja juteltiinkin,mutta bestiksiksi emme kehittyneet.C:n kanssa olin enemmän kaveria ja kävinkin usein hänen kotonaan Töölön sokeritehtaalla.Isoisä oli tehtaan patruuna ja C asui äitinsä kanssa siellä.
Se oli huusholli,jonkalaisen olin vain elokuvissa nähnyt.Hovimestari,kokki,sisäkkö ja liuta muita piikoja.Talo oli kolmikerroksinen villiviiniköynnöksien peittämä punainen tiilirakennus.Joskus tapasin C:n isoisän,joka kävi pikaisesti tervehtimässä,mutta isoäiti piti meille seuraa ja oli kultainen sirokokoinen rouva,joka tarjosi aina jotain hyvää syötävää. C.n elegantti äiti liihotteli talossa valmistautuen milloin mihinkin juhlaan.Istuin yleensä tyylihuonekaluilla täytetyssä pienemmässä salissa tai C:n omassa huoneessa toisessa kerroksessa.Sinne mentiin leveitä punaisella matolla peitettyjä portaita pitkin.C oli mielestäni kuin prinsessa linnassaan ja "linnaksi" taloa kutsuttiinkin.Patruuna-ajat jäivät vähitellen historiaan.Töölön sokeritehdas muutti luonnettaan nykyajan myötä.Hovimestarit ja piiat kuuluvat enää maailman kuningaskuntien oikeisiin linnoihin.Mutta C on yhä ystäväni,vaikka välillämme olikin pitkä vuosia kestävä aika,jolloin emme tavanneet,emme edes kuulleet toisistamme ennenkuin erään yhteisen luokkatoverimme kuoleman jälkeen.
Näin minä tahdon muistaa ajan kauan sitten,kun olin vielä nuori koulutyttö Töölössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti