Keltaisten kassien armeija vallannut Helsingin keskustan.Jouduin paniikkiin jo laskeutuessani ratikasta ja nähdessäni jokikisellä kassin,jossa Lukee Hullut Päivät Galna Dagar.Tavaratalon myyjät menettäneet arvokkuutensa.Kenellä mitäkin hiustensa katteena kärpässienestä klovnin kiharoihin ja kaikkea siltä väliltä.Nyt on niin hupaisaa,niin hupaisaa.Erottajan apteekki sentään säästynyt aaveiden valloitukselta,jotta pääsin asiallisissa merkeissä ostamaan puolison diabeteslääkkeet. Muu talossa olikin sitten silkkaa hässäkkää.Tavallista pullapitkoa ei ollut Herkussa,kun kummitukset komeilivat paakelsien päällä,leipurit panneet parastaan haamuilussa ja kaikki oli yhtä hu-huuta.Luojan kiitos,että sunnuntaina taas nomalisoituu.
Huolto soitti ja mies nosti pyörävajan seinustalle kolme kukkalaatikkoa vanhoine multineen päivineen á 100kg.Voimaa oli,ikää 34 ja rakennuksilla hankitut lihakset.Ihaillen katselin kuin nuorena naisena muinoin.Uudet mullat tulevat perässä.Kaivan laatikoista vähän vanhaa pois,sekoittelen uutta tilalle ja sitten ei olekaan kuin odottelua,että pääsen ostamaan margaretat ja pelargoniat.Ehkä muutama viikko vielä.
Eilen tein sitä,mikä olisi pitänyt tehdä ajat sitten.Heitin vanhoja lehtiä pois.Ruokalehtiä.Sitä aina luulee,että jonain sadepäivänä istuu ja leikkaa reseptit talteen.Semmoista sadepäivää ei oo eikä tuu. Monta menokertaa roskikseen.Nyt on vielä matkailua koskeville tehtävä sama temppu.Sitä kun luulee,että kaivaa lehdistä tietoa maista kaukaisista,kaupungeista mahtavista.Katin kontit.Näkee televisiosta kuten eilen Teemalla Orhan Pamukin Minun Istanbulini matkadokumentti.Panu Rajala kävi hiljattain taas kerran Istanbulissa.Kirjoitti loistavan kuvauksen kaupungista blogiinsa.Mika Waltarin ja Orhan Pamukin Istanbulista. Pamuk kertoi kaupungin surumielisyydestä.Hän tietää surun määrän ja syyn,kuinka syvältä kumpuaa.Waltari teki matkan vuonna 1947 etsien aineistoa Johannes Angelokseen.Sota oli päättynyt,Eurooppa risana.Pamuk syntyi Istanbulissa viisi vuotta Waltarin käynnin jälkeen.Vuonna 2006 hän sai kirjallisuuden nobelpalkinnon.
Työhuoneeni siivoamisesta oli se etu että tilaa tuli,tavarat eivät enää repsota toistensa päällä,kirjat suorissa riveissä hyllyssä.Äitini kuva tuli esille.Koko perhe,isä,äiti ja äidin veli.Olivat olleet oikein valokuvaamossa potrettia otattamassa.Puhtaina ja puleerattuina,retushoituina kaikki neljä katselevat juhlallisin ilmein kameraan.
Tämmöistä tänään Seljan ja Poppelin korttelien tienoilta Kalastajamäellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti