Pakkasta ei siihen aikaan kun heräsin.Eilen tuntui parvekkeella suorastaan lämpimältä,kun kävin vilkaisemassa.Jospa jonain päivänä imuroisin siellä ja aloittelisin laittamista suvikuntoon.Mukavaa puuhaa.Saatuani valmiiksi,istahdan ja nautin.Kesä voi tulla.
Maailmanmatkaajaystäväni ovat saapuneet peippojen muassa Suomeen kuukauden mittaiselta matkaltaan. Kylmää,sanoi naispuolinen matkaaja.No,onhan monenkymmenen asteen ero viileämpään suuntaan.Kevättä päin olemme kuitenkin menossa ja pian saavat ystäväni nauttia pihansa nurmikosta ja puiden lehtevyydestä.Ensi viikolla saapuu Hepikin Suomeen.Hänellä ollut puolen vuoden mittainen rupeama Turkissa.Jokohan on muutto kokonaan sinne mielessä?
Minulla mielessäni kaupungille meno.Joku kevätkukka partsille ja pari isoa pussillista multaa piharapun kukkalaatikkoon.Itse kukat sitten kun niiden aika on ja olemme tyystin päässeet eroon yöpakkasista.Taloyhtiö ehkä ottaisi kustannuksiin osaa,mutta saanpahan sitten tehdä mitä mielin,kun ovat omakustanteisesti hankitut.Kitkatta ei tokikaan istutushommani ole vuosien aikana mennyt.Kateus nostanut päätään "miksi ei meidän rapun edessä kukkia?" Vasta viime vuonna joillekuille kerroin panneeni omia rahojani.Ensimmäisenä vuonna oli taloyhtiö mukana ja silloin istutettiin muuallekin ja oikein puutarhurin tyylillä.Mutta siitäkin tuli keskustelua "olisi muitakin rahareikiä". Silloin tein päätöksen:itse ostan ja maksan. Eipähän nokat koputtele. 1800-luvulla elänyt Ralph Waldo Emerson on sanonut "Moittiminen on turvallisempaa kuin kiittäminen".
Näin äidistäni unta.Hän oli jonkunlaisessa hoitokodissa,jonne minä mieheni ja isäni kanssa menin häntä katsomaan.Äiti oli kutistunut ja hänellä oli pyöreät hieman sameat silmälasit nenällään.Halasimme varoen hänen haurauttaan.Muori vaikutti hyväntuuliselta ja reippaalta.Olivat juuri aterioineet.Se,miksi hän siellä oli,ei uni kertonut.Asiaa mietittyäni ajattelin tämän unen liittyvän erääseen Iidaan Ylöjärvellä.Iida,Iituksi kutsuttu,oli naimaton nainen,hiukan erakko sielultaan.Asui yksin pientä mökkiään,jonka pihalla kasvoi luontoa hoitamattoman runsaasti.Iitu vanheni ja hänet pantiin hoitokotiin.Hän vierasti paikkaa ja kaipasi hiukan jo ränsistynyttä mökkiään.Erakoitui lisää,ikäänkuin ihmisvihaajaksi.Kuten ihmiset yleensäkin,he tottuvat aikanaan.Niin teki Iitukin.Hän alkoi pitää ihmisistä.Mutta ei kaikkia hyväksynyt.Vain miehet pääsivät hänen seulansa läpi.Hoitokodissa ruokailu tapahtui sukupuolen mukaan.Naiset omassa ja miehet omassa pöydässä.Iitu istui miesten pöydän päässä jöötä pitäen.Aina.Hän viihtyi mainiosti.Kunnes kuoli pois.
Uni äitini oleskelusta hoitokodissa ei päättynyt mitenkään,kuten unet eivät usein yleensäkään.Ei tule tekstiä THE END.Oikeassa elämässä ei äitini hoitokotiin joutunut,vaan eli elämänsä loppuun asti isäni kanssa töölöläiskodissaan Sibeliuksen puiston kupeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti