23. huhtikuuta 2012

MULLAN PÄÄLLÄ

Eilisen sunnuntain lämmin ja aurinkoinen päivä pani mallikkaasti vauhtia pihan pensaiden vihertymiseen.Talon asukkaat käyskentelivät ulkona tapaillen naapureita niitä näitä jutellen.Minäkin pakkasin puolison pyörätuoliin.Otin mukaani  vähiä puutarhanhoidon välineitäni ja kyöräydyttiin  ulos.Siivosin kaikki neljä kukkalaatikkoa,pöyhin mullan pienellä haravalla kuohkeaksi ja nyt ei kun odottamaan istutuskautta.Keksin siinä puuhastellessani,että panen multaa myös rapun toisella puolella olevaan maahan pensaitten taakse ja kylvän ruohonsiemeniä.Vihreä on miellyttävämpää kuin musta maa,johon tupakantumpit edelleenkin heitetään,vaikka lasipurkki on porrastasanteella.Voi meitä!

Hepi-ystäväni on saapunut kotiinsa Helsinkiin puolen vuoden matkalta Turkissa.Koleaa,sanoi ja huokaisi,kun oli juuri jättänyt taakseen Turkinmaan alkukesän,kaiken kukkien väriloiston,auringonpaahteen ja erään ystävän.Vaikka Hepi vietti/viettää aikaansa turistien suosimalla alueella,tietää jo maasta paljon.Tietää ongelmat,hyvät ja huonot puolet.Tietää senkin,että ei milloinkaan voisi asettua kokonaan sinne asumaan.Ystäväkin muistuttaa: kuule Hepi,Turkki ei ole Suomi.

Sairastunut ystäväni,josta olen kertonut,odottaa leikkausta.Se tapahtuu kolmen viikon kuluttua.Hän on yhtä iloinen ja toiveikas kuin ennenkin.Valaa sitä muihinkin.Minä olen myös realistinen,sanoo,tulee mitä tulee,turha maalata piruja seinille tai juosta niille.No,minä luultavasti repisin koko maailman riekaleiksi ja sitten vaipuisin syvään itsesääliin,enkä enää koskaan siitä suosta nousisi.Näin ainakin kuvittelisin tekeväni,mutta kuka sitä tietää.Lukeehan minun blogitiedoissani positiivinen luonne.

Maamme-laulussa on yksitoista säettä.Me laulamme ensimmäisen ja viimeisen. Ai,mistäkö tämä tuli mieleen? No siitä Döbelnistä Juuttaalla eilen.Onhan hyllyssäni se sama Vänrikki,jota koulussa luin ja se on Paavo Cajanderin suomennos.Se toinen  mitä  minun aikanani käytettin, oli Otto Mannisen kääntämä. Lopetan tänään Kirjan ja ruusun päivänä komeasti Maamme-laulun kymmenenteen säkeistöön.

"Totuuden,runon kotimaa
 maa tuhatjärvinen,
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen,sa toivon maa,
ain´ ollos onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen."

(J.L.Runeberg suom.P.Cajander)









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti