"Ylös Suomen poijat nuoret,ulos sukset survaiskaa!Lumi peittää laaksot,vuoret,hyv´ on meidän luisuttaa.Jalka potkee suksi notkee sujuilevi sukkelaan..." Lunta niin peijakkaan runsaasti puita myöten.Ei kai kuitenkaan voi takatalvesta puhua.Huhtikuunhan kuuluu keikkuen tulla,eikä tässä nyt keväästä ole oikein päästy kunnolla edes nauttimaankaan.Mitä nyt muutama kymmenen plusasteen päivä oli.Ja meni.Postilaatikolle pitäisi tänään änkeytyä,mutta katsotaan nyt,mitenkä rivakasti asfaltit paljastuvat pyörätuolin lykkimiseen.Voidaan olla ainakin vielä muutama päivä omavaraisia kahvimaidon suhteen.
Ystäväni C pani lähettäen pienen kirjeen ja valokuvan perheestään.Neljä lapsenlasta yhdestä pojasta,joka on C:n ainokainen.Mummin ohi kaikki muut venähtäneet pituudessa paitsi se kahden kuukauden ikäinen,joka kuvaa otettaessa teki juhlakalun virkaa omissa ristiäisissään.Näin me sikiämme ja täytämme maan.
Italian kirje odottaa postittamista toisen kirjeen kanssa.Italiaan menee valokuva Stockmannin hissitytöistä 1930-luvulla.Virkapuku ja hissitytön lakki.Muistan hyvin nämä tytöt,vaikka en aivan kuvan vuosikymmeneltä.Heitähän oli hissin ovia somistamassa vielä paljon myöhemminkin.Hissiin menijät mainitsivat haluamansa kerroksen ja hissityttö veivasi kammesta kerrokset ja muutenkin ohjaili kulkua ylöspäin.Oli se niin hienoa että! Nyt pitää olla omatoiminen ja hissikin suhahtaa alaspäin syvällä maan alla oleviin kerroksiin.Mahtoikohan juolahtaa mieleenkään Georg Franz Stockmannille 150 vuotta sitten?
Olen unilukemisekseni kuunnellut Hannu Väisäsen viime vuonna ilmestynyttä Apupata-kirjaa.Jos kirjalla on tarkoitus saada minut nukahtamaan,väärin menee.Täysin valppaana ja hereillä vielä viimekin yönä kolmen maissa kirjaa kuuntelin ja nauraa hykersin.Kuten me kaikki tiedämme,asuu tämä monitaiteilija nykyisin Ranskassa.Hän sai Finlandia-palkinnon kirjastaan Toiset kengät.Tämänkin tiedämme.Mutta sitä en minä tiennyt,että hiivaa ei voi piirtää.Tämä tapaus sattui,kun Väisäsellä oli vieras,joka tahtoi lähteä ominpäin kauppaan hiivan ostoon.Insinöörismies,joka oli ennenkin piirtänyt haluamansa ja niin nytkin. Ei antanut periksi,että Väisänen olisi muotoillut hiivan ranskan sanaksi kauppalappuun.Hiivan ostaminen ei piirustuksen,monen piirustuksen,jälkeen onnistunut,vaikka kuvissa oli tiinu ja kaikki.Joku muu vieraista nöyrtyi ja meni sanalapun kanssa puotiin ja niin uunista pullahti aikanaan korvapuusteja,joihin insinööri ei Väisäsen mukaan edes koskenut.Mitä tästä opimme? Sen keksiköön kukin tykönään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti