Eilispäivän harmistuminen on poistunut päiväjärjestyksestä.No,viime yö oli meillä taas kehnoista kehnoin,mutta selvisin siitäkin ja tuuraajan tultua lähdin stadiin.Ostin vähän sitä ja tätä ja sitten kipitin kampaajalle.Kuulin siellä,että on Naistenpäivä ja äsken kuulin lisää,kun hyvä ystäväni pani tekstiviestittäen hauskan riimin.Italiasta tuli kirje,mutta siinä ei ollut sanaakaan Naistenpäivästä.Oli taidebrosyyrejä Tintorettosta (+ postikortti) ja Rooman Guggenheim-näyttelystä.Yhdeksän arkkia A-nelosta ja tekstiä molemmin puolin,siis 18-sivuinen preivi.Käsin kirjoitettu.Ystäväni ei ole "uusien asioiden" kannalla,jotta kirjeetkin näin ollen käsin rustataan."Uusiin asioihin" kuuluu muun muassa muoviraha ja tietokone.Setelit ja kolikot ovat poikaa ja niin kauan kuin maailmassa on paperia ja kyniä,ovat asiat mallillaan.
Cape Townista sain kortin maailmanmatkaajaystäviltäni.Kuvapuolella ei mitään Pöytävuorta,vaan Kapkaupungin ehtaa slummialuetta peltimökkeineen,pyykkinaruineen ja asuntojen väleissä vilistävine polkuineen.Pittoreskia,sanon,vaikka tiedänkin suuren hädän ja kurjuuden asustavan peltimajojen kätköissä.Valokuvaaja Gerald Hoberman on ollut armelias ja jättänyt avoviemärit ulostuksineen ja eläinten raatoineen kuvaamatta.Yksikään ihminen ei ole liioin kuvassa.Näillä Etelä-Afrikan suurilla kaupungeilla on aina kaksi puolta.Tämä tämän postikortin esittämä todellisuus jää usein turisteilta näkemättä.Tässä kohdin sopii kertoa toisista ystävistäni,jotka asuivat toisessa maassa ja kaupungissa vuosikaudet,Kenian Nairobissa.Sielläkin oli/on se kovin realistinen ja köyhempi puoli.He vierailivat alueilla ja veivät mukanaan muutaman suuren säkillisen appelsiineja slummin lapsille.Hedelmät olivat pienessä ajassa hävinneet lasten suihin.Ja voi sitä valkoisten hampaiden välkähtelyä pienissä mustissa nauravissa kasvoissa!
Olen hyvällä tuulella ja jaan sitä tässä muillekin.Kerron,mitä sattui tässä hiljattain Stockmannin Espan puoleisissa ovissa ollessamme taas pyörätuolilla liikkeellä.Joskus olen maininnut,että syystä taikka toisesta osuu kohdallemme melkein aina joku ystävällinen sielu avaamaan ovet.Niin silloinkin.Herraihminen,jolla oli hattu päässä.Kiitin kauniisti ja silmiin katsoen.Niin teen aina.Hän kiiruhti avaamaan sisemmänkin oven ja siinä vaiheessa otti hatun päästään ja kumarsi hymyillen.Minäkin hymyilin.Tuntui niin mukavalta.Ihan kuin olisin hypähtänyt ajassa kauas taaksepäin.Aikaan,kun hyviä käytöstapoja kunnioitettiin ja noudatettiin.Herrathan ottivat hatun päästä,jos hississä oli edes yksikin daami.Samoin,jos ruumisauto ajoi katua pitkin lippu puolitangossa,paljastivat miehet päänsä.Niin monta kaunista tapaa! Ja nyt osui kohdallemme jälleen yksi.Päivä oli pelastettu.Eikä muuta tarvittu kuin hymy,hattu ja pokkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti