Jaahas,taas on Suomi päässyt maailman kartalle.Syypäänä eräs uusiseelantilainen ministeri sanomisillaan Suomesta ja suomalaisista,että olemme nälänhädän partaalla olevia kouluttamattomia,työttömiä,murhaajia emmekä edes kunnioita naisia.Siinäs kuulimme.Minä aivan suutahdin eli kupit menivät nurin ja käämit kärähtelivät ja lopuksi panin herneen nenään.Ministerin kummalliset mielipiteet olivatkin kuulemma huumoria,väitti.Vaikka nyt mitenkä ollaan värikkäitä sikäläisessä parlamentti-istunnossa,niin ei pidä hauskoiksi tarkoitetuilla sanoilla loukata maata,jossa ei ilmeisesti ole milloinkaan edes käynyt.Ihanhan minulta melkein paloivat hihat!Nyt olen jo toipunut ja aloitan tämän tänään maanantaina alkaneen maaliskuun viimeisen viikon rauhallisin mielin.
Tähän siivoon ja juohevaan olemiseen kuuluu siskonmakkarakeiton tekeminen.Otin illalla esille pakastimesta makkarat ja muut aineet ovat jääkaapissa.Meillä tykätään sopista.Jää taatusti myös huomiseksi,jolloin aion kyöräytyä puolison kanssa vihdoinkin Ateneumiin.En ole mikään harras Carl Larssonin töiden ihailija,mutta onhan noita lysti katsella muutenkin kuin postikorteissa.Ateneumin kauppaan halajan.Aina sieltä jotain ostettavaa löytyy,taidekirja tai/ja jääkaapin oveen Larsson-magneetti.Olen siihen kerännyt taidetta.Paitsi on yksi magneetti muuta. Tallinnan tuliaisena toin ja se esittää "Kolmea sisarta",joka on nykyisin hotellina.
Kerta kerran perään olen kertonut,etten ole nykytaiteen ystävä.Jo olen.Enää en yksinomaan vannokaan ikiaikaisen vuosisatoja vanhan maalaustaiteen nimeen.Tämän tunnustan.Jääkaapin ovi kertoo myös siitä,sillä yksi magneetti kuvaa Ferninand Boteron ylen pulleaa tanssiparia.Naisella on pitkä punainen tukka ja punainen mekko.Miehellä musta puku,lierihattu ja punaiset sukat.He näyttävät nauttivan tanssistaan ja levittävät minuunkin hyvänolon tunnetta.Hymyn kasvoille aina kun menen jääkaapille.Boterolla on kaikki lihavaa ja pyöreää,veistokset ja maalaukset.
Kun vuosia sitten näin hänen töitään,rakastuin oitis niihin.Rakastuin myös ajatukseen,ettei yksinomaan pieni aina välttämättä ole kaunista.Jos oman pulleutensa kantaa ylpeydellä ja tyytyväisyydellä itseensä,kaikki hyvin.Ja hyvin se pitää olla muittenkin silmissä.Ei pidä polttaa päreitään.Botero,mies kaukaa Kolumbiasta,on osoittanut,että me kaikki mahdumme tänne erilaisine muotoinemme,vaikka joitakuita ottaisikin kupoliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti