Huomenna maanantaina liputetaan sen kunniaksi että 168 vuotta sitten Tampereella syntyi tyttölapsi puuvillatehtaan työnjohtaja Gustav Wilhelm Johnssonin perheeseen ja sai nimekseen Ulrika Wilhelmina.Me tunnemme hänet Minna Canthina.Tytön ollessa 8-vuotias Gustav-isä muutti perheineen Kuopioon ja alkoi harjoittaa kauppiaan ammattia.Minna-nimen Ulrika Wilhelmina otti käyttöönsä ollessaan jo opiskelemassa Jyväskylän seminaarissa aikomuksenaan valmistua kansakoulun opettajaksi.Se kuitenkin jäi,sillä Minna tutustui lehtoriinsa maisteri Johan Ferdinand Canthiin ja he menivät naimisiin.Avioliittoa kesti neljätoista vuotta aina Johan Ferdinandin kuolemaan asti.Minna jäi seitsemän lapsensa yksinhuoltajaksi.Siinäpä mallia tämänajan yksinhuoltajille!
Miehensä kuoleman jälkeen Minna muutti lapsineen Kuopioon hoitamaan isänsä jälkeen jättämää liikettä,joka oli hiukan päässyt retuperälle.Minna lunasti sen perikunnalta ja sai liikkeen uutteruudellaan ja toimeliaisuudellaan jaloilleen.Hän oli jo Jyväskylässä ollessaan alkanut kirjoittaa ja nyt aikaa liikeni enemmän niin kirjoittamiseen kuin naisasialiikkeeseen,jotka molemmat olivat Minnan sydäntä lähellä.Tästä eteenpäin Minnan elämä on kirjallisuushistoriaa ja me saamme tutustua hänen teoksiinsa kirjoina,näytelminä ja elokuvina.Minna Canth kuoli Kuopiossa vuonna 1897.
Minun tutustumiseni Minna Canthin teoksiin on tapahtunut teatterin ja elokuvien kautta.Näytelmiä kirjan muodossa on vanhempieni perintönä paljonkin kirjahyllyssä,vaan ei joukossa yhtäkään Canthin teosta.Shakespearea ei puutu ja se taas johtuu siitä,että vanhempani kuuluivat Shakespeare-näytelmäkerhoon aikoinaan ja harrastelijamaisesti myös näytelleet nuoruudessaan Romeon ja Julian,Kuningas Learin,Loppiaisaaton,Macbethin ym.
Siispä kotimaisten näytelmäkirjailijoiden teoksia ei hyllystäni löydy muutamaa paitsi.Onhan Aleksis Kiveä toki ja Robert Kiljanderin (1848-1924) Amalia ystävämme ja Mestarin Nuuskarasia.Macbethista muistan Kansallisteatterin esityksen,jossa Lady Macbethina oli Ella Eronen.Sieluuni on piirtynyt kohtaus,missä Ella Eronen pesi raivokkaasti käsiään verestä yleisön seuratessa hiiskumattoman hiljaisuuden vallassa.Se raju kiihko saada kädet puhtaaksi oli yksi kappaleen kohokohtia ja senaikaisen teatterihistorian näyttävimpiä kohtauksia.Se tehtiin tavalla,minkä vain Ella Eronen osasi.Ja totisesti mieleen painuva,koska sen vieläkin muistan.
Mutta huomenna on Minna Canthin päivä.Lippu salkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti