Elämäni ensimmäinen käynti Töölön palvelutalossa on nyt takanapäin.Samoin näin elämäni ensimmäisen omaishoitajan itseni lisäksi.Heitä tuli lisää,lopulta meitä oli kahdeksan sekä parilla hoidokki mukana,kuten minullakin.Tapasin myös entisiä puolison päivähoitopaikan hoitajia.Vaihdoin sanan jos kaksikin.Samoin kaupungin virkailijoita,joiden kanssa olen puhelimessa vuosien mittaan keskustellut.Sanoivat tunnistaneensa ääneni.Sitten vielä eteeni tupsahti Marja-tuuraaja,jonka asemapaikka niinikään Töölön palvelutalo on.Hän esitteli minulle hiukan talon tiloja.Tapasin myös Marjan esimiehen,jonka kanssa olen useinkin puhelimessa jutellut.
Aluksi esittäytyi sosiaaliviraston S-infon sosiaalineuvoja,joka kertoi omaishoitajien etuisuuksista,oikeuksista ja velvollisuuksista.Painotti aktiivisuutta.Tämän jälkeen näkyi oven raossa punainen tuulahdus.Professori,kaupungin hallituksen jäsen,lääkäri ja entinen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara astui sisään ja kätteli meidät kaikki.Hänen leiskuvan punaiset hiuksensa olivat aina aikamoinen väriläiskä eduskunnan istunnoissa ja meidän olohuoneessamme tv:n välityksellä.Nyt elävinä ja lähempänä.
Asko-Seljavaara tahtoi tietää näkemyksiämme kuljetuspalveluista,terveysasemista,lakisääteisistä vapaapäivistämme (3 kpl) kuukaudessa,joiden kohdalla hän huomasi,että eivät täytäkään kaikin osin lain määräyksiä.Hän kirjoitti ahkerasti kaiken sanomamme paperille ja vaikutti kiinnostuneelta. Paperille on ennenkin pantu ja paperille ovat jääneet.Katsotaan nyt.Me joimme kahvia ja saimme lämmintä pullaa.Tunnelma välitön ja iloinen.Puoliso kyllä väsyi,vaikka saikin napatuksi toisenkin palan pullaa huomaamattani.Jouduimme vielä odottamaan kuljetusta kotiin yli sovitun ajan.Kuljettaja kyllä soitti ja kertoi myöhästyvänsä ja tultuaan pyysi anteeksi varttitunnin odotustamme.Lepyin vasta,kun käännyimme Katajanokan kanavan yli menevälle sillalle.
Tänään koko päivän huilimista kotona.Ei ilmakaan houkuta.Luvattu viilenevää,jopa lumi- ja räntäsateita,tavallista kylmempiä öitä.Mutta vastahan tässä maaliskuun kahta viimeistä päivää mennään ja opetellaan vielä jonkun aikaa kevään tuloa.
"Niinpä muuanna päivänä
humisee lämpöinen tuuli.
Räystäät soittavat aamusta alkaen;
purot paisuvat,jäät tummenevat;
taivaanrannassa leijaa harmaja usva;
ensimmäinen pyöreä pilvi,
kesän pilvi,
liukuu pinnalla korkean,sinisen taivaan"
(ote Aaro Hellaakosken runosta Kevään tulo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti