Iloitseminen eilen uudesta televisiosta oli ennenaikaista.Kone on susi.Se sammutti itse itsensä muutaman kerran ja piti kaukosäätimestä sännätä avaamaan.Keskustelu asianomaisen myymälän (Stockmann tv-osasto) jäi siltä osin kesken,joudunko jälleen maksamaan kuljetuksen sekä asentamisen katselukuntoon vaihdettuani sen uuteen.Minusta se olisi väärin,sillä olen kulut maksanut koneesta,jonka tulisi olla ehjä.Kun se tuodaan,viedään jälleen vanha pois.En saa sitä kuljetetuksi tänään pyörätuolin kanssa ja tuuraajapäivä on vasta parin viikon kuluttua.
No,totta kai uusissa ja käyttämättömissä vehkeissä aina autoista lähtien saattaa olla teknisiä vikoja.Siksi kai on asiakkaan hyväksi takuut keksitty.Mutta kun vika osuu omalle kohdalle,ottaa se hemmetisti päästä.Saa nyt nähdä,taipuuko Stockmann oikeudenmukaiseen järjestelyyn ja jättää minulta veloittamatta kuljetus- ja asennuskulut.Hinta oli/on 87€.Maksamiseen toiseen kertaan en hevillä taivu.Periaatekysymys.
Toinenkin ystävänpäiväkortti tullut.Tänään ei vielä postia.Tämä tuli vanhalta ystävältä Tampereelta.Hänenkin elämänsä muuttunut vakavan sairauden myötä.Muistan kun olin avittamassa häntä uuden elämän alkuun haettuani kuukausia kestävän sairaala-ajan jälkeen kotiinsa.Oli totuteltava arkielämään.Puhe oli puuromaista,sanat kadoksissa,ajatukset ties missä.Olen myöhemmin ajatellut tämän olleen minulle tarkoitulksellista ja ennen kaikkea oppimista vastaisen varalle.Jouduinhan samankaltaiseen tilanteeseen oman puolison kanssa myöhemmin.Kummatkin kerrat pelottivat.Tilanteet minulle täysin uusia ja pelkäsin osaamattomuuttani.Tampereella viivyin pitkään.Sitten oli lähdettävä ja hän jäi omilleen.Tosin kaupungin puolesta autettiin yksin asuvaa ystävääni sen verran mihin silloiset rahkeet riittivät.
Pari vuotta sitten olin yhteydessä Tampereen sosiaalihenkilöihin ystäväni tilasta ja tilanteesta.Minua kuunneltiin,mutta sukulaisuuden puuttuessa ei enempään venytty.Sen verran kuitenkin,että ystäväni huonon yhteistyöhalukkuuden takia sosiaalihenkilöt ovat avuttomia hänen kanssaan.Yksinäisyys vaivaa,kukaan ei käy.Naapuri joskus piipahtaa.Tytär elää omaa elämäänsä perheineen muualla.Ei käynyt viime joulunakaan.Ystävät häipyivät.Tietämättömyys sairaudesta pelottaa.Sisareen välit poikki,muita omaisia ei ole.Sukulaiset kadonneet.Minäkin sidottuna omiin ympyröihini.Sitäkin olen miettinyt,olisiko minussa edes omaishoitajaloman aikana halua ja voimia mennä toista sairasta auttamaan? Jos olen aivan rehellinen,niin sanon,että ei olisi.Ei enää.
Sitten iloisempiin asioihin.Stockmannin tv-myyjä soitti ja neuvoi,miten pääsen eroon ajastimesta,joka panee television sulkeutumaan kahden tunnin välein (en tiennyt tämmöisestä ajastimesta).Neuvoi niin hyvin kaukosäätimen nappuloissa,että minäkin teknillisissä asioissa emätyhmä ymmärsin ja... jippii... osasin.Konetta ei vaihdetakaan ja asiakas on taas tyytyväinen.Jätänkin ruokaostokset huomiseen ja kaivelen tänään pakastinta ja jääkaappia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti