Uusi pakkasaamu valjennut.Kymmenessä miinuksessa mennään tätä päivää.Vaan ei sentään niin holotnaa kuin Oulun seudulla,jossa Eevi kertoi olevan kolmekymmentä astetta.Lauhtunut eilen kuitenkin.Perämeren jää ei kumminkaan vielä kanna jäätietä Hailuotoon,kertoi tämä mantereella asuva ystäväni.Lautta puksuttaa kylmää reittiään.No,kyllä tämä niin täällä kuin siellä vielä kevääksi muuttuu.
Sen verran olen ollut lojaali puolisoa kohtaan,että olen olohuoneen televisiosta vain ikään kuin salaa katsellut Emmerdalen ja eilen vasta avasin aparaatin,kun olin pannut miehen nukkumaan.Tuntuu hänellä tulevan aika pitkäksi,ennen kuin maanantaina saa uuden koneen.Näin se elämä sairauden myötä muuttuu ja tulee jollain lailla riippuvaiseksi tv:n katselusta iltaisin.Ja kun ei ole,niin mitä mä nyt teen? On vähän kuin se ikivanha Flora-mainos,jossa ihmeteltiin niinikään elämää ennen Floraa.Olen pyytänyt olohuoneen tv:tä katselemaan,mutta ei halua/jaksa tulla.
Orkideassa on kaksi komeaa kukkaa.Kysyin tulppaaneja ostaessani Stockmannin puutarhurilta,leikkaanko muut varret orkideasta pois.Vain siinä tapauksessa,jos ovat ruskeita (eivät ole),nekin voivat alkaa kukkia,sanoi.Siispä optimistisesti odotellaan ainakin saman varren kolmen nupun puhkeamista.Suloisesti katsovat nämä kaksi jo auennutta kukankasvoa lumiseen maisemaan keittiön ikkunan läpi.Ojentautuvat aurinkoa ja valoa kohti.Olen vallan ylpeä,vaikka eihän minulla ole oikeastaan osaa eikä arpaa harvoja kastelukertoja paitsi tämän ihmeen kanssa."Ei s´oon ihmises.S´oon suuremmas käres",kuten Väinö Linna on sanonut Tuntemattomassa sotilaassa.
Ensimmäistäkään ystävänpäiväkorttia en tänä vuonna lähetä.Jos saan,niin soitan.Eeviltä jo sain ja soitin.Suomalaiset ovat ottaneet omakseen tämän päivän tavan ja kortteja lähetetään suuria määriä kertomaan ystävyydestä ja rakkaudesta.Me olemme kaikista sähköisistä viestintämahdollisuuksista huolimatta postikorttikansaa.Joulukorttejakin posti kantaa miljoonittain.Pääsiäistervehdyksiä huomattavasti vähemmän.Se onkin enemmän katolilaisuuteen ja ortodoksisuuteen kuuluvaa meininkiä kuin luterilaisuuteen liittyvää.Pääsiäiskortteja en edes muista,milloin viimeksi olen sellaisen lähettänyt.Ehkä silloin,kun korttitaiteilijat vielä vannoivat noitien,pupujen ja tipujen nimiin ja minä olin nuori vielä.
Jonain päivänä,oli kylmä taikka vari,menen puolison kanssa Ateneumiin.Carl Larssonia näytillä pitkälle huhtikuuhun asti.Maailmanmatkaajaystäväni ehtivät vielä näyttelyn nähdä palattuaan taas kotimaan kamaralle toiselta puolen maapalloa,sen kesästä.Täälläkin runsaan kuukauden päästä toivon mukaan jo "maaliskuu maata näyttää,tiet tukkii ja ojat täyttää".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti