Mitäs muuta kuin jälleen ja yhä sataa lunta.Purevaa pakkasta.Aura oli käynyt eilen pihalla ja roskia viedessäni tyhjensin lumesta ja jäästä rapun edustan,kun ei auramiehen kai kuulu poistua ajokistaan.On siinä auravempeleessä lapio,mutta lienee vain koristeena ja jonkunlaisena historiallisena jäänteenä muistuttamassa ajoista,kun tehtiin myös käsillä töitä.Olen joskus huoltoon soittanut ja silloin tulee lapiomies paikalle.Sana ei kuitenkaan tavoita huoltofirman kaikkia auraajia,vaan kun seuraava tulee,jää rappujen edustat jälleen neitseelliseen koskemattomuuteen.Että minulla on ikävä entisaikojen ahkeria talonmiehiä!
C lähetti postia.Tallinnassa käydessäni olen usein piipahtanut aterioitsemaan hämyiseen,melkein pimeään kynttilän liekein valaistuun Olde Hansaan.En ole tiennyt ravintolan olleen alkuaan joskus 1990-luvulla suomalais-virolaisen pariskunnan perustama.Nyt C oli kätköistään löytänyt vanhan Eeva-lehden,jossa asiasta kerrottiin.Pani lähettäen lehtileikettä minulle tulemaan.Auri ja Margit Hakomaa pesivät ja puleerasivat talon ikiaikaisesta pölystä ja liasta virolaista keskiajan historiaa kunnioittaen.Nykyisiä omistussuhteita en tiedä,mutta sen tiedän,että Olde Hansa on sekä tallinnalaisten että turistien suuressa suosiossa."Teeme caikein tiettäväksi.Juomat munckein neuvoin salareseptein myötä tehdyt ruumiin vatsain terweyen sielullensa hyvän mielen wiinit,oluwet akwawiitit arwon wieraillemme ruoghain cera varsin siugnavat."
Otan jokaisena iltana puolison aloittaessa yöunta silmälasit häneltä pois.Tuuletan makuuhuoneen,peittelen hänet hyvin ja sanon hyvää yötä.Eilen tein kaiken muun paitsi silmälasit jäivät.Aamulla ne näin ja lohdutin itseäni,että näkipä unensa selvemmin.Onneksi olivat selviytyneet yöllisistä liikehtimisistä vuoteessa ehyeinä.Pestä ne piti.Miten minä nyt tuollalailla? Mittasin puolison verensokerin ja olin melkein tyytyväinen tulokseen.Joimme aamukahvin ja nyt hän on vuoteessa aamupesuun asti Axel Munthen kanssa.
Viime kuun äänikirjaluetteloa en ole vielä sähköpostiini saanut.Annan kuunnella vanhoja.Itsenikin.Nyt kuuntelen toimittaja Matti Rämön pyörämatkaa Thaimaasta Vietnamiin.Sisukas kaveri.Polkee säällä kuin säällä uhmaten irrallaan juoksentelevien kyläkoirien laumoja.Koirat seuraavat hampaat irvessä suomalaista valmiina puraisemaan palan hänen pohkeestaan.Ihmiset sen sijaan ottavat pyöräilijän ystävällisesti kaikkialla vastaan.Vaikka puhuttu kieli ei aina ole yhteinen,on se kieli,jota eniten maailmassa puhutaan,kehonkieli valttia.Sillä pärjää.Ihailen näitä tämmöisiä ihmisiä,jotka toteuttavat unelmansa ja lähtevät Suureen Seikkailuun vaikkapa polkupyörän satulassa.Ehkä juuri pyöräily on kävelyn ohella paras tapa nähdä,kuulla ja haistaa maailmaa.Tuntea ympäristö ihollaan.Tuntea luissa ja ytimissä kulkemisen vapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti