26. helmikuuta 2012

UNETON HELSINGISSÄ

Miksi joinakin öinä ei nukuta? Katselin illalla televisiota,kuten aina iltaisin.Silmät painuivat kiinni.Käänsin kuvaruudulle selkäni sohvalla ja nukahdin.Heräsin sen verran jonkun ajan kuluttua,että kiiruhdin vuoteeseen.Suljin silmät ja kuvittelin nukkumiseni jatkuvan.Ei jatkunut.Olin aivan hereillä.Puoliso kuorsasi hiljaa ja vähän häntä kadehdin.Aloin kuunnella kirjaa kahdesta suomalaismiehestä,jotka hiihtävät Grönlannin poikki.Heillä on välillä leijat sopivan tuulen osuessa ja niillä viilettävät ikihangella 30km tunnissa.Ei nukuttanut vieläkään.

Nousin ylös.Kello oli kaksi.Katselin taas televisiota. Animal Planetissa paikkailtiin villieläinten jäseniä ja jonkun Afrikan maan pienen kylän asukkaiden lemmikkejä.Ilmaiseksi hyväntekeväisyytenä.Ei nukuttanut.Avasin tietokoneen ja luin Panu Rajalan tekstin.Hän hymisteli Anitan ja Sylvin teatterikappaletta kehuen sitä kaiken aikaa loppuunmyydyksi.Luin muutamia blogeja muiltakin ja pelasin pasianssia ruudussa.Luin Stadin Slangin vastatulleen Tsilari-lehden ja siitä Pertti Mustosen kirjoituksen kuntaliitosten tiimoilta.Mustonen on luokkatoverini.

Katselin pihalla mattotelineessä päivätolkulla roikkunutta pientä mattoa.Se oli yhtä luminen kuin ympäristönsä.Matto ei kai edes omistajaansakaan enää kiinnosta.Ei liioin ohi kulkevaa mahdollista maton tarvitsijaakaan.Kello oli puoli viisi.Nyt alkoi harmittaa.Menin vuoteeseen ja nousin ylös ennen kahdeksaa.Laahustin keittiöön.Panin kahvin tippumaan ja otin paahtoleivät esille,lääkkeet dosetista ja herätin puolison.Hän näytti levänneeltä ja pirteältä.

"Yö tulee muttei uni.
Ja vuoteesta on etsittävä varpaille
uusi viileä kohta."

(Risto Rasa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti