Sirkka suven sirkuttain
lauloi vain,
kunnes huokui kylmä syys
toukat hyytäin niittymailla.
Sirkka ravintoa vailla
einepalaa turhaan pyys.
Naapuriin,luo muurahaisen,
kiiruhtamaan nälkä sai sen,
hiukan muonaa pyytämään,
millä kestäis talven sään.
"Uskoa voit mitä virkan:
lainan takaa sana sirkan.
Ennen elokuuta sen
maksan kera korkojen."
Eipä ole muurahainen
luonteeltansa tuhlaavainen.
"Kuinka käytit hellekuut?"
näin se tutki neuvotonta.
"Lauloin niinkuin sirkat muut
öin ja päivin kuuta monta."
"Lauloit? Sepä hauska on.
Voit siis alkaa karkelon!"
(La Fontaine suom.Yrjö Jylhä)
Jean de La Fontaine (syntyi 1621 Château-Thierryssä,kuoli Pariisissa 1695) oli säännötöntä elämää viettävä ranskalainen runoilija.Isä päätti,että pojan on mentävä naimisiin ja sitten virkauralle.Nuori runoilija kuitenkin oli hyväsydämisyytensä ohella sangen huikentelevainen ja vuonna 1658 jätti vaimonsa ja isältään perimänsä metsänhoitajan viran.Alkoi elellä Pariisissa monen suosijan helmoissa,joita olivat esimerkiksi rahaministeri Fouquet,herttuatar de Boillon ja rouva de La Sabliére.
La Fontaine valittiin 1684 Ranskan akatemian jäseneksi.Kahdeksan vuotta myöhemmin hän sairastui vaikeaan tautiin,joka muutti hänen psyykeään niin,että kielsi kaikki kevytaiheiset teoksensa.Apuna teosten kieltämiseen oli pappien sinnikkäät vaatimukset.La Fontainen pääteokset ovat rivoaiheisia,hyvin kerrottuja "Contes et nouvelles" (5 kirjaa) sekä eläinsadut "Fables" (12 kirjaa),joista opettavainen ja viehättävä "Sirkka ja muurahainen" on yksi.La Fontaine lainasi aiheita muualta mutta tarinoiden terve moraali,terävä yhteiskuntasatiiri ja luonteva esitystapa tekee niistä mestarillisia vielä meidänkin päivinämme.
Äitini sai tämän isokokoisen La Fontainen 1955 ilmestyneen "Eläintarinoita" lahjaksi ystävältään.Kirja on hyllyssäni,eikä sitä pöly ole päässyt peittämään.Luen ilokseni ja katselen Unto Kaipaisen kuvittamaa teosta ja näen edessäni äitini hymyilevät kasvot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti