Pitäisikö minun nyt hankkia uusi matkapuhelin,kun en tiedä,voiko tällä ostaa VR:n lipun junaan? Ettei käy niin kuin sille taannoiselle ikäihmiselle,että heitetään ulos,vaikka lippu on hankittu,mutta puhelin ei kerro virkailijalle asiasta tarpeeksi? Minun puhelimeni on muutaman vuoden takainen.Tarkoittaa että ei nyt aivan muinainen.Yleensä en sillä kyllä totta puhuen muuta tee kuin soitan,otan vastaan puheluita ja tekstiviestejä itsekin niitä lähettäen.On siinä kamerakin,mutta vain yhden kuvan otin kokeeksi kerran.Orkideani oli niin komea,että päätin sen kukoistuksen tallentaa.Sitten kyllästyin ja poistin. Kameran lisäksi puhelimessani on tietysti puhelinluettelo ystävien ja muiden tärkeiden paikkojen numeroita varten.Mutta ne kaikki kameraa paitsi liittyvät puhelimen tehtäviin.Kun tarkemmin siis ajattelen,voi olla niin etten tällä puhelimella voisi ostaa matkalippua junaan.Toisaalta en ole menossakaan minnekään.Vaikka hillittömästi olen junalla matkustamisesta pitänytkin.
Junassa on liikkumatilaa.Pitemmällä matkalla voi aterioida ja nukkuakin yön hytissä.Muistan erään matkan ammoin tapahtuneen... olinkohan tulossa Oulusta tai muualta... ja olin nukkumassa aistit kuitenkin hereillä jollain tapaa.Siihen aikaan hytin sai myydä kahdelle ventovieraallekin (nykykäytäntöä en tiedä) ja yhtäkkiä ovi tempaistiin auki ja käsi työntyi sisäpuolelle ja siinä oli spraytölkki,jolla ilmaa raikastetaan.Käsi teki ympyrää ja suihke levisi joka nurkkaan.Käden jälkeen sen omistaja työntyi sisäpuolelle,nuuhkaisi ilmaa,hyväksyi ja asettui taloksi. Meni nukkumaan alapetille.Minä yläpetillä päätin seuraavalla kerralla lentää.
Yleensä junamatkani ovat olleet mielenkiintoisia - no oli tuokin kerrottu- ja olen monien ihmisten kanssa hilpeästi rupatellut matkan taittuessa useimmiten päiväaikana.Kerran sitten (tästäkin ihmisikä aikaa),sen muistan että olin tulossa Kuopiosta,vieressäni istui vanhempi herrahenkilö silmälasit nenällään.Hän katseli minua ystävällisesti ja sanoi sitten,että muistutan hänen Sveitsissä asuvaa tytärtään,ikäkin meillä sama.Hän hymyili kertoessaan.Minulla oli kädessäni Suomen Kuvalehti,jota lueskelin ja samassa huomasin miehen kuvan lehdessä.Ehkä hän siksi olikin minua lähestynyt.Mainitsin asiasta tietysti.Lehden juttu kertoi siltojen rakentamisesta maailmalla ja vierustoverini oli joitakin niistä piirtänyt arkkitehti.
Kuulin silloista ja niiden suunnittelusta ja rakentamisesta paljon,eikä se ollut pitkästyttävää kuunneltavaa.Hän kertoi myös tyttärestään Sveitsissä,sanoi käyvänsä siellä muutaman kerran vuodessa.Matka taittui Helsinkiin asti leppoisissa merkeissä ja me kumpikin vaikutimme siltä,että viihdyimme siinä vieretysten.
Junalla kulkemisen lisäksi rakastan laivamatkoja.Lentokoneessa kärsin ja pelkään,mutta sekin koettelemus on ollut kestettävä työelämän kiireessä.Laivamatka nuoruudessani on uhkunut aina romantiikkaa.Kapteeni oli yleensä hyväntahtoisen näköinen vanhempi herrasmies,joka aterioi A-luokan matkustajien kanssa.Laivoissa oli tarkka luokkajako.Esimerkiksi alempikastisella ei ollut asiaa ykkösluokan tiloihin tai edes ruokasaliin.Matkustaja-alukset olivat pieniä,mutta tyylikkäitä purkkeja verrattuna tämän ajan loistoristeilijöihin tai jopa vain ruotsinlaivojen kokoon.Me ennen pasteerailimme kiikari rinnuksilla laivan avokannella sulattelemassa lounastamme ja kiikaroidessamme ulapalle,jossa ei näkynyt keskellä aavaa muuta kuin vettä,vettä ja taas vettä.Keittiön apupoika heitti laidan yli ruuanjätteet ja muun keittiössä kertyneen roinan.Se oli siihen aikaan sallittua ja ainoa tapa päästä ylimääräisestä eroon.Jos olimme suhteellisen lähellä jomman kumman pään satamaa,ilmestyi kuin salamaniskusta lokkiarmeija tähteiden kimppuun ennen kuin ne painuisivat kalojen ruuaksi pohjaan.
Noihin aikoihin ympäristöasiat kävivät vielä lapsenkengissä,jos niissäkään,mutta laivaliikennekin oli vähäisempää silloin,matkustajia ei nykyisiä määriä.Ei tolkuttoman suuria öljylasteissa seilaavia aluksia Itämerellä.Joskus matkatessani tämän päivän laivassa,ikävöin entisaikojen hillittyä eleganssia kuin myös sitä,että matkustaja aina oli kuningas ja hänen tarpeensa ykkössijalla.Nyt varustamot haluavat ostovoimaisia matkustajia pitääkseen laivaliikenteen kunnossa.Matkustajat ovat massaa,mikä pitää tuottaa.Sitä houkutellaan erilaisin konstein ostamaan lisää ja lisää.Laivat ovat uivia maailmoja,joista saa kaikkea.Laivan käytävät molemmin puolin täynnä ravintoloita ja kauppoja,elokuvateattereita,esiintyviä taiteilijoita,karaokea ja ties mitä.Yksilöllisyyden mukana hävisi laivamatkojen romantiikka.Sitä ei ole yöntunteina örveltävissä ihmisissä,ei huudoissa eikä mekastamisessa kuin kaikki olisivat puolen Euroopan omistajia.
Ehkä pitäisi,jos valta olisi niin kuin on mieli,lähteä kruisailemaan jonnekin kauemmaksi pienemmällä laivalla,jossa vielä olisi hallittua tyylikkyyttä, hitunen entisajan tunnelmaa ja myös pieni hippunen runollista viehkeyttä.Ehkä seuraavassa elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti