7. lokakuuta 2011

PERJANTAIHUOMENENA

Tuuli tuli pihaan kuten luvattiinkin.Mutta sateen jätti jälkeensä.No,syksyyn nyt tämmöiset säät kuuluvat ja olisi luonnotonta,jos rämpisimme yhä kesäilmoissa.Lapsuuteni syksyt olivat aina märkiä ja koleita.

Ruotsiin meni kirjallisuuden Nobel-palkinto runoilija Tomas Tranströmerille.Tuntuivat tietäväiset riemuitsevan palkinnon oikeasta osoitteesta.Minun on kyllä häpeäkseni tunnustettava,että Tranströmerin tuotanto on aivan uppo-outoa.Runokirjoja en juurikaan osta.Kotona on entuudestaan hyllyssä,mutta ne ovat ajalta ennen Tranströmeriä kaikkityyni.Dessu pani näytteeksi omaan blogiinsa yhden Tomas Tranströmerin runon.Kaunis.Onneksi minulle että pani.

Hulluilla päivillä eilen tuuraajapäivänä,vaikka en mitään alennettua ostanutkaan.Normaalihintaisen baskerin ostin (jo toinen).Toin kotiin ja vasta täällä huomasin myyjän jättäneen siihen varashälyttimen.Mitähän varten Espan puoleisella ovella ei soinut,vaikka marssin ulos hälytin mukana? Oli muuten soinut siinä taksia odotellessani useammankin kerran ja hälytyksen aiheuttanut asiakas kiikutettiin uteliaiden silmien edestä jatkotoimenpiteisiin.Saattaa olla niissäkin syynä kiireapulaisen huolimattomuus.Meillä on joskus pyörätuoli saanut aikaan väärän hälytyksen.Jokin metalliosa kirvoittaa varasvahdit toimimaan.Se on kuitenkin vissijuttu,että joillakin on tapana viedä tavaraa maksamatta valppaidenkin myymäläetsivien silmien edestä.Hävikki on vuoden mittaan valtava,jonka me rehelliset joudumme tavalla tai toisella myymälöille korvaamaan.Baskerin ylimääräisestä osasta soitin Stockmannille.Ensi viikolla puolison kanssa mennään otattamaan hälytin pois.Kotikonstein sitä ei saa.Mitenkähän varkaat sen tempun taitavat? Stockmannilta luvattiin minulle hyvitystä.Saan postissa lahjakortin.Se ei olisi ollut välttämätöntä, kun Stockmann on vielä antanut tulosvaroituksenkin.No,minä kiitin kauniisti,vaikka asia olisi hyvinkin kuitattu pelkällä pahoittelulla tai vitosen kahvilapulla.Stockmann on aina ollut reilu näissä asioissa.Siellä ei milloinkaan ole nikoteltu,vaan aina virheet korjattu ja korvattu.

Istahdin taas eilen toviksi Stockmannin First Loungen ylelliseen ympäristöön.Tilasin espresson,joka tuotiin suklaakonvehdin myötä luokseni kohteliaan hymyn karehtiessa tuojan huulilla.Lisäkseni lepohuoneessa oli muutama rouvashenkilö,jotka puhuivat puhelimessa hillityllä äänellä.Lattekahvi näyttää olevan muodikasta.Selasin Iltasanomia ja niin sain tietää Timo T.A. Mikkosen sairastuneen aivoinfarktiin.Niin ikään Iltasanomat kertoi vastikään edesmenneen Teija Sopasen puolison Lauri Väärän itkeneen suruaan.On suunnaton ikävä ja yksinjääminen pelottaa.Suljin lehden,kun näytti olevan murhetta täynnä.Soitin puolison haavahoitajalle kuten sovittu oli ja annoin makuuhaavaraportin.Ensi viikolla uusi soitto.Nautin espresson loppuun ja söin konvehdin.Panin First-käteni merkkivaloon "sesam aukene" ja kas,leveä lasinen ovi liukui sivuun.Jatkoin matkaa alas Herkkuun levännein mielin varashälytin kiinteästi baskerissani kiinni.

Olen saanut uuden lukijan blogilleni.Mikä ilo ja riemu! Onnen tyttö olen. Nyt heitä on viisi.Ilmoitin heti tämän asian puolisolle.Kerron hänelle kaikenlaista,vaikka ei välttämättä aina ymmärtäisikään.Juttelen kyllä silloin tällöin itseksenikin,mutta itsellehän tätä ei olisi kannattanut kertoa,kun itse jo tiesin.Keskiviikkona oli Majlis-naapuri pizzalla ja viinillä.Toi ihastuttavan kukkakimpun.Kyseli puolison sairaudesta.Ei ollut tiennyt.Luuli vain motoriikan pettäneen ja siksi käyttää pyörätuolia. Kerroin omaishoitajan elämästäni haikailematta sen kummempaa sympatiaa.Vakuutin kaiken olevan hyvin olosuhteisiin nähden.Huonomminkin kun voisi olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti