KUN STOCKMANN TULI HELSINKIIN

Eilen juttelin tavaratalo Stockmannin reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta.Tänään palaan ajassa taaksepäin sivuuttaen kuitenkin Stockmannin suvun kantaisä Frantz Stockmannin (1660-1744),mutta kertoen hänen sukulaisestaan Heinrich Franz Georg Stockmannista (1825-1906)).Tämä Stockmann on kaimansa Frantzin viidennessä polvessa oleva Stockmann.Hän syntyi isänsä talossa Ritzeraussa tammikuussa metsänhoitaja Joachim Franz Hermann Stockmannin kolmantena poikana.Hän asui ja eli kotitilallaan samoillen isänsä kanssa metsissä,joka antoi hänelle kimmokkeen kiinnostua luonnosta.

Kukaan ei oikein tiedä miten ja milloin Heinrich Franz Georg,Franziksi kutsuttu, päätti jättää metsänhoitajan ammatin edes sitä opiskelematta,vaikka jo neljässä polvessa isät olivat metsänhoitajan ammatille omistautuneet.Arvellaan hänen kiinnostuneen muusta käydessään sukulaistaan kauppias Oldenburgia tapaamassa Lybeckissä.Franzin isä vastusti poikansa haavetta ryhtyä Oldenburgin tapaan kauppiaaksi,mutta lopulta taipui ja pani poikansa Lybeckiin kauppiaanoppiin.

Näin viisitoista vuotiaasta Franzista tuli oppilas Franzin isän langon G.C.Müllerin "kauppiaskouluun" viiden vuoden ajaksi pääsiäisestä 1840 pääsiäiseen 1845 Lybeckin kaupungissa.Kun ruusuista ja ohdakkeista koottu oppiaika oli päättynyt meni Franz lybeckiläisen Maximilian Theodor Seidelin väri- ja rohdoskauppaan,joka oli myös välitys- ja huolintaliike. Franz oli 20v ja valmis kauppias. Müllerin sairastaessa hoiti Franz liikettä ollen siinä hyvin etevä ja aikaansaapa.

Kuusi vuotta vierähti Seidelin palveluksessa. Franz kartutti kaiken aikaa kauppiaantaitojaan ja tietojaan lisäten myös kielten opiskelun harrastuksiinsa.Franz olisi saanut myöhemmin työpaikan Amsterdamissa,mutta tämä hanke raukesi.Yhä nuorella Franzilla oli kuitenkin halu jättää taakseen Lybeckin kaupunki ja saada elämälleen uusia haasteita.Isän kuolema 1851 edesauttoi asiaa ja Franz lähti Hampuriin uuteen työpaikkaan toiminimi Greenin palvelukseen.Hampuri oli jo aivan toista kuin Lybeck.Elämän syke oli voimakasta ja kaupunkina Hampuri yksi maailmankaupan keskuksista.Työnsä puitteissa Franz sai matkustella Tanskassa ja muissakin Itämeren maakunnissa.

Franz oli aina haaveillut omasta liikkeestä,eikä toiveella ollut mahdollisuuksia toteutua Hampurissakaan.Hän suunnitteli muuttamista jopa Amerikkaan,mutta veljensä Heinrichin kehoituksesta jäi vielä toviksi Saksaan.Se oli oikea päätös,sillä Adolf Törngren Nuutajärven lasitehtaalta tarjosi Franzille työpaikkaa,jonka tämä vastaanotti 1852.Stockmann lähti Tukholman kautta Suomeen poiketen tosin Ahvenanmaalla.Lopulta Turkuun ja sieltä 11 peninkulman päähän Nuutajärvelle.Matka oli pitkä ja vaivalloinen siihen aikaan Hampurista Suomen Nuutajärvelle. Tammikuussa 1853 oli Stockmann perillä.

Kaikki oli outoa ja uutta Suomessa,koti-ikävä vaivasi ja Franz aikoi saatuaan rahaa tarpeeksi kokoon lähteä takaisin Saksaan perustamaan vihdoin oman liikkeensä.Hän sai Nuutajärvellä matkustella ja eräs työmatka toi hänet Helsinkiin.Jollain lailla Stockmann ihastui tähän kaupunkiin.Oliko se Engelin suunnitteleman keskustan syytä,Nikolainkirkon ylivertainen arvokkuus,pietarilaisten käyttämä kylpylä Kaivopuistossa vai mikä? Franz teki kuuliaisesti työtään Nuutajärvellä koti-ikävänkin laantuessa pienemmäksi.Huomasi kuitenkin Helsingin olevan mahdollinen paikka asua,asettua aloilleen,aloittaa siellä jotakin uutta.Hämäläinen autio maisema Nuutajärvellä ei kiehtonut tarpeeksi tulevaisuutta ajatellen.

Lasitehtaaseen tuli uusi työntekijä,seitsemän vuotta Franzia nuorempi saksalainen Carl Heitmann.Totta kai miehet ystävystyivät siitäkin huolimatta että Heitmann oli nimitetty tehtaan sulattomestariksi,joka tarkoitti myös teknillistä johtajaa.Vapaa-ajat kuluivat yhdessä ja neuvot ja tuki puolin ja toisin kummankin työssä olivat kultaakin arvokkaampia.

Franz oli tutustunut jo Saksassa ollessaan Dorothea Blockiin.Heidät vihittiin Oulussa 1855 ja heti sen jälkeen lähtivät hevoskyydilla kohti Nuutajärveä,jossa aherrus jatkui ja rakkaus kukoisti.Adolf Törngren suunnitteli lasimyymälän perustamista Helsinkiin.Vuonna 1858 lähti Stockmann haistelemaan myymälähuoneistotuulia.Lampan talo Pohjoisesplanadilla oli kauppapaikkana paras tarjolla olevista.Se vuokrattiin Törngrenin nimissä kolmeksi vuodeksi.Silloinen alue Senaatintorin ja nykyisen Kauppatorin liepeillä oli toki kaupungin keskustaa ja Viaporin laivat kuljettivat venäläistä varuskuntaväkeä antaen omaa väriään elämälle.

Saksassa Stockmannin pariskunta kävi sukuloimassa 1858 ja sieltä palattuaan Frans ja Dorothea muuttivat samana vuonna Helsinkiin. Tammikuussa seuraavana vuonna avasi uusi liike ovensa.Vaikka se oli vuokrattu Törngrenin nimissä luki liikkeen kyltissä "G.F.Stockmann".Nuutajärven lasia oli kaupan kuin muitakin tuotteita aina voipytyistä ja maitokehloista lähtien arkielämän hyödykkeitä, myöhemmin joulukuusen helmistä lasisiin leikkikaluihin asti.

Stockmann oli päättänyt tulla Suomen alamaiseksi ja vuonna 1860 hänestä tuli senaatin päätöksellä suomalainen ja hänen keisarillisen majesteettinsa alamainen.Uskollisuuden ja kuuliaisuuden vala vannottiin 1861 tammikuussa.Tätä edellytti kuulusteluja mm. taloudellisesta tilasta ym.Kuulustelu oli perusteellinen.Stockmannin perhe karttui lukuisalla lapsijoukolla.Koti oli Lampan talon yläkerrassa,jota Dorothea-rouva johti lämmöllä ja taidolla.Stockmannin yksi apulaisista oli Karl Herman Renlund,josta helsinkiläiset saivat kuulla myöhemminkin.

Franzin oli saatava lisää liiketilaa ja sitä tuli Senaatintorin varrelta,josta tehtiin kaupat 1879 ja joka rakennus on meidän päivinämme turistienkin tuntema Kiseleffin talo.Stockmann ollen jo viisissäkymmenissä muutti 1880 lapsineen tämän kauppaliikkeen toisessa kerroksessa olevaan huoneistoon Aleksanterinkadun varrella.Alakerta oli pelkkää liiketilaa suurin näyteikkunoin.Kaupunkilaiset alkoivat kutsua taloa "Stockmannin kulmaksi". Franz oli arvostettu kauppias,varakas ja kaupungin suurimpia veronmaksajia.Muutettuaan Aleksanterinkadulle myönnettiin Stockmannille kauppaneuvoksen arvo,jota kunnianosoitusta ei Dorothea enää ollut näkemässä.Hän oli kuollut jo 1879 ennen muuttoa Senaatintorin kupeeseen.

Franz oli jo iäkäs,liikevaihto kasvanut ja kauppaneuvos levittänyt ahkerat kätensä ja liikemiestaitonsa eritahoille kaupungissa laajentaen toimintaansa.Juurikaan mitään ei ollut sellaista,mitä ei Stockmannilta saanut.Kaikkea ihmisen tarvitsemaa oli kaupan.Franz vietti talviaan Saksassa poikien Karlin ja Fransin hoitaessa yritystä Helsingissä.Franzia askarrutti tapahtumat hänen kuolemansa jälkeen ja hän suunnitteli Stockmannin muuttamista perheyhtiöksi.Vuonna 1902 tämä tapahtui.Franz merkitsi itselleen osakkeita,samoin pojat Karl ja Frans.

Franz Stockmann kuoli Saksassa 1906 ja Karl Stockmann toi isänsä tuhkan Suomeen,jonne G.F.Stockmann niin toiveikkaana oli 28-vuotiaana matkustanut uuteen elämäänsä viettäen täällä onnellisia ja tuottoisia vuosia.Hän oli kuollessaan 81v.

Näin päättyi Franzin elämä.Stockmann laajeni poikien liikemiestaidolla,takaiskujakin tuli,oli maailmansota ja vapaussota,inflaatio,pula-aika,rikollisuutta mutta myös toivoa,joka poikien hyvällä liikemiestaidolla kasvoi ja lopulta kulminoitui Argoksen taloon Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kulmaan olevalla tontilla vuonna 1930,jossa se vieläkin on laajempana ja suurempana tavaratalona.Franz Stockmannin poika Frans kuoli 1920 näkemättä uutta tavarataloa ja 1865 syntynyt Karl-veli menehtyi myöhemmin vasta 1938,kun uusi Stockmann oli jo valmistunut.

Tahdoin tämän tavaratalo Stockmannin alun kertoa,vaikka pitkästi sitä tuli.Lukekaa pätkittäin.Näin minua neuvoo aina italialainen ystäväni tekemään saadessani hänen viisitoistasivuisen kirjeensä.Nyt menen laittamaan siskonmakkarakeittoa.Makkarat on ostettu Stockmannilta 152 vuotta myöhemmin,kun erään kauppaliikkeen oven yläpuolelle Esplanadilla ilmestyi kyltti: G.F.Stockmann.