Raju ulosajo Porvoonväylällä,luki nettiuutisissa.Poliisi epäilee alkoholilla olleen osuutta asiaan.Olenkohan kovin tunteeton,kun en osaa tuntea myötätuntoa tai sääliä tämmöisiä ihmisiä kohtaan? Tuho,joka seuraa kännissä ajamista,on itse aiheutettua.En tunne myöskään empatiaa autossa mukana olleita kohtaan,sillä he tietävät autoon astuessaan tilanteen,ovat itse humalassa taikka eivät.Ikävältä tuntuu vain,jos tämmöiset ihmiset aiheuttavat sivullisille vahinkoa.Tunnen myös myötätuntoa omaisia kohtaan,jotka saattavat menettää läheisensä holtittoman ajon takia.Tai saada aikanaan kotiin vammautuneen perheen jäsenen.
Vasta viime aikoina me suomalaiset olemme alkaneet suhtautua viinan juontiin kriittisemmin.Emme enää hyväksy humalassa ajoa samoin kuin ennen.Ilmoitamme myös kärkkäämmin poliisille, jos auton rattiin mennään alkoholia nauttineena.Pienikin määrä alkoholia veressä antaa omasta pystyvyydestä väärän kuvan.Harkintakyky heikkenee,refleksit hidastuvat,valppaus on poissa,ymmärryskin hakusessa.Ja tämmöinen henkilö ajelee liikenteessä! Heitä on auton ratissa päivittäin kaikkialla Suomessa. Ehkä ainoa keino saada heidät ymmärtämään asian vakavuus,on se,että humalassa ajava saa elinikäisen vamman.Katselee myöhempää elämäänsä pyörätuolista käsin tai makaa sairaalassa kiinnitettynä elämää ylläpitäviin johtoihin. Tai mikä on mielestäni vielä pahempaa,kuulee aiheuttaneensa jollekulle sivulliselle pahaa tai jopa kuoleman. Tulee mieleen kysymys "kannattiko".
Kalasataman romanileiri saa toistaiseksi jäädä sijoilleen. Syynä se,että näille ihmisille ei ole muualla paikkaa.Kaupunki haluaa irtisanoa Vapaa katto-yhdistyksen vuokrasopimuksen. Kaupunginhallituksella on viimeinen sana.Saas nähdä,tapahtuuko mitään ja jos niin mitä.Romanit ovat olleet leirissään useita kuukausia,jotta sallittu maassa oleilemisen aika ilman työtä ja asuntoa on ylitetty.Miksi heitä ei voi palauttaa omaan maahansa?
Aamulla taas hyistä ulkona.Sumu hälveni nopeasti. Aurinko sitkeästi kuin ilkkuen paistaa kirkkaasti siniseltä taivaalta.Ulosmenon mahdollisuus vielä muhii minun päässäni.Huomennahan kuitenkin silakkamarkkinoille.Eilen kyyhötimme rannalla.Olikin oikeastaan aika leppoisaa.Juohevan tuntuista.Jokunen purjevene eteni hiljalleen vienossa tuulessa ja siinä koko meininki.Ulapat eivät enää houkuta.
Hullut päivät Stockmannille tulossa. Olenkohan viisastunut,kun ajattelen nykyisin,että jos ei ole mitään ostettavaa,miksi siis sinne? Tavaraa kodin nurkat täynnä,vaatteita yllinkyllin,mitään ei oikeastaan puutu.Ihokarvat nousevat pystyyn jo ajatuksestakin,että pyörätuolin kanssa koettaisimme saada tietä valtavassa tungoksessa.Mieskään ei enää huuda "tööt",kuten alkuaikoina. Moni voi ajatella,miksi tämmöisellä yhdistelmällä ylipäätään siellä liikumme.He eivät tiedä tilannettamme.No,samoin minäkin olen ennen ajatellut niistä epätoivoisen näköisistä äideistä,jotka yrittävät väenpaljoudessa edetä lastenvaunujen kanssa.Miksi tulevat? Heillä voi olla sama tilanne kuin meillä nyt,muuta mahdollisuutta ei ole,jos mielii ostoksille.
Nykyisin suhtaudun moneen asiaan ymmärtäväisemmin.Olenko kasvanut muuttuneen elämämme myötä? Kyllä. Kun on oikein ravisteltu,saavat monet asiat toisenlaisen merkityksen.Kolikoilla kun on kaksi puolta.Vielä on opittavaa.Ikinä en tule kuitenkaan hyväksymään maahanmuuttoa väärin perustein enkä ammattimaista kerjäämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti