Olin jo olemassa,kun ensimmäinen Tove Janssonin Muumi-kirja ilmestyi.Olin tosin lapsi vielä silloin.Kirja oli aikuisia varten kirjoitettu Muumit ja suuri tuhotulva.En kuullut,että vanhempani olisivat sen lukeneet.Luulen,että eivät.Muumeja alkoi ilmestyä enemmän ja ne siirtyivät sarjakuviinkin kirjailijan piirtäminä.Vuodet kuluivat,mutta minä en ollut muumeista kiinnostunut,ennen kuin vasta nyt aikuisena.Luin joitakin kirjoja,mutta enemmän olin koukussa tv:ssä esitettyyn japanilais-eurooppalaiseen Muumi-animaatiosarjaan.Olin siihen suorastaan ihastunut.Muumien filosofia on lämpimän viisasta ja elämä Muumilaaksossa leppoisaa päivästä toiseen iloineen ja suruineen.
Viime viikon SK:ssa on Hanna Leivonniemen kirjoitus muumien omistajista Tove Janssonin omaisista ja yrityksestä nimeltään Moomin Characters,joka omistaa oikeudet Muumi-tavaramerkkiin.Sieltä käsin joko sallitaan tai kielletään muumien käyttäminen eri tarkoituksissa maailmalla.Muumeja ei saa liittää politiikkaan.Muumit eivät saa käsitellä aseita (tätä yritettiin Leivonniemen mukaan Japanissa 1960-luvulla) eikä Nuuskamuikkuselta saa poistaa piippua.Muumit eivät liioin saa seikkailla ihmisten maailmassa.Elokuvayhtiöt ovat olleet kiinnostuneita muumeista aina Disneytä myöten.Disney-yhtiö olisi halunnut kaikki oikeudet muumeihin ja hakemus pantiin roskakoriin.Kovaa bisnestä.
Minusta on hyvä asia,että muumit säilyvät Suomessa kaikkine oikeuksineen Moomin Characters´in kontrollissa ja hyvän maun puitteissa.Muumeja ei liitetä maailmalla vääränlaiseen himphamppuun,vaikka oheistuotteita on pilvin pimein.Nekin tarkasti harkittuina.Jokainen uusi hanke on esikäsittelyssä Moomin Characters´issa,jossa se joko hyväksytään tai ei.Muumit ovat ihastuttaneet niin aikuisia kuin lapsia kymmenissä maissa,kirjoja käännetty yli 40 kielelle,eikä muumien suosio osoita laantumisen merkkejä.Minun mielihahmoni muuten on juuri Nuuskamuikkunen.
Sataa.Ei tee mieli ulos syksyyn.Eilen olimme rannassa asti.Mies veti keuhkot täyteen ilmaa,olihan ollut sisällä kaksi viikkoa.Vesillä vene ja Suomenlinnan lautta.Muutama sorsa kellui rannan tuntumassa ja yksinäinen lokki kökötti lyhtytolpan nenässä.Variksia,varpusia ja puluja enemmänkin etsimässä ateriaa,joka niukkenee päivä päivältä.Lisäksemme rantaraitilla sauvakävelijä,jolla oli vauhti päällä.Mekään emme kauaa viipyneet.Kotona odotti pasta carbonare.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti