Jaahas,se on sitten niin,että meittiä helsinkiläisiä on kolmen vuoden kuluttua yli 600 000.Mitäs tähän sanotaan? Ei enää mikään niin pikku kaupunki.Kyllä nytkin jo ihmisiä riittää ainakin keskustassa jokaiselle kadulle.On kuin muinoinen jouluruuhka,vaikka lokakuuta vielä mennään.Taitaisivat isovanhempani ällistyä,kun saivat elinaikanaan pasteerailla leppoisissa ja kiireettömissä tunnelmissa synnyinkaupunkinsa raiteilla.No,Eskokin tietää maailman muuttuneen.
Mies pääsee sairaalasta huomenna kotiin.Kaksi viikkoa mennä hulahti,vaikka itse luulee olleensa kauemmin.Ajan taju hämärtyy sairaalan petissä.Ja taas kyseltiin jaksamistani.Kai se kuuluu huolehtivan henkilökunnan toimenkuvaan sekin.Patistivat pitämään lomia.Lupasin.Minulla aamulla kuitenkin kampaaja ja sitten vielä ruokakaupan kautta kotiin ja sen jälkeen miestä hakemaan.Sanoi tänään olevansa iloinen kotiin pääsystä ja mikä ettei,että ei olisi.Onhan koti jokaiselle se maailman paras paikka.
Loppuivat minulta päivittäiset matkat sairaalaan.Oman lapsuuteni maisemissahan siinä ajelin ja tuttuja olivat näkymät ratikan ikkunoista nähtyinä.Apteekin paikalla oli HOKin sekatavarakauppa ja suutariliikkeessä on nyt eväspuoti.Mutta kaljakuppila on kaikki nämä vuodet sinnitellyt paikallaan.Sieltä se Taiston isä kävi pullot ostamassa.Niin oli kantakundi,että uloskin möivät.Kotikadun kalliot on pois räjäytetty ja paikalle on sullottu KELAn komea konttuurirakennus.Ei näkynyt lapsia leikkimässä kirkonrottaa tai viimeinen pari uunista ulos.Minun lapsuudessani katu vilisi lapsia,mutta meillä olikin semmoinen lapsuus,joka oli ilman tv- ja matkapuhelinpelejä,tietokoneita sun muita vempaimia.Eikä meidän poikanassikatkaan polttaneet tupakkia.Ehkä joku sentään oli kokeillut.Näitä olen näiden kahden viikon aikana muistellut katsellessani raitiovaunusta minulle rakkaita maisemia.Aikaa,joka oli kauan,kauan sitten.
Forrest Gumpin katsoin eilen.Nauroin ja itkin.Onhan siihen sullottu asiaa ja vähän sen vierestäkin,mutta ainakin minusta aivan nautittavaksi asti.Myös Tanssii tähtien kanssa oli ohjelmistossani,kuten edellisetkin tanssit.Kyllä sanon minäkin,että tämän nuoren Antti Tuiskun liikkumista on todella hauska katsella.Kaveri eläytyy koko olemuksellaan kasvojen ilmeitä myöten.En ihmettelisi,vaikka vetäisi koko potin kotiin. Hyvin mennyt alku tietää kovia paineita,asettaa tuomaristossakin odotuksia.Toivotaan Rovaniemen pojan kantin kestävän! Sieltä päin näkyy tulevan kivoja miehiä,kuten Jari Tervokin.
Aamulla aikainen herätys,jotta valvominen saa jäädä.Käväisen äänikirjan mukana Ranskan Provencessa ja niihin kuulemisiin onkin hyvä nukahtaa. Heikun ja keikun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti