Nauru on kehittynyt eläinten läähätyksestä,kerrottiin Teemalla eilen tv-ohjelmassa Naurua etsimässä.Eläimet läähättävät telmiessään ja niin tekivät meidän koiratkin.Tulkitsin eleen tietämättäni jonkunlaiseksi nauruksi ja iloiseksi mieleksi.Ihmiset eivät oikein läähätä,paitsi jos kunto on huono,niin ylämäissä kävellessä,rappusissa ja sen sellaisissa.Mutta siitä taas on varsinainen nauru kaukana.Läähätyksestä olemme kuitenkin nauramisen taidon saaneet."Nauru pidentää ikää" on hokema,jonka jokainen meistä on kuullut.Itse uskon vahvasti siihen,että naurulla on parantava vaikutus moneenkin vaivaan.Kun makaa esimerkiksi flunssassa surkeana itsesääliin vajonneena ja joku tulee tervehtimään ja naurattamaan.Hyvä olo jatkuu kauan vieraan mentyä,paraneminen voi alkaa.
Joskus vuosia sitten olin kuuntelemassa luentoa naurusta.Olen yrittänyt muistella luennoitsijan nimeä,mutta en muista.Siihen aikaan ei nauruluentoja yleisesti ollut.Nykyisin on ja on kaikkea muutakin nauruun ja nauramiseen liittyvää naurukursseista lähtien naurujoogaan jne. Muistan luennoitsijan olleen ankaran ja vakavan näköisen miehen.Eikä hän hyväksynyt luentonsa aikana häiriötekijöitä.Keskeytti puheensa,jos joku sai pitkän yskänkohtauksen katsellen yskijää paheksuvasti.Ehkä pitää olla tuima ja tiukanoloinen puhuakseen nauramisesta,en tiedä.Onhan se vakava asia.
Tänään on lähtemässä tai jo lähtenyt Turun telakalta laiva,josta me suomalaiset laivanrakentajat voimme taas olla rinta rottingilla.Komistus on Allure of the Seas-alus ja ensimmäinen koitos on pääseminen Iso-Beltin sillasta,sillä laiva on siltaa korkeampi.Kuten edellisessä aluksessa,niin savupiiput sun muut korkeat paikat suppuun vaan ja etiäpäin.Eiköhän tämäkin onnistu.Muuten olisi aika noloa.
Mikähän siinä on muuten,että laivojen kokoa pitää koko ajan suurentaa? Semmoisia jättejä,että ihan pelottaa.Joihinkin mahtuisi pieni kylä sisään ihmisineen päivineen ja pienoiskaupungeiltahan nuo vaikuttavat.Jopa meidänkin vähäpätöisemmät kulkupelimme merellä,jotka kokka kohisten kyntävät aaltoja naapurimaitten kaupunkeihin, ovat pitkine promenadekäytävineen ja puoteineen,ravintoloineen,kampaamoineen ja kauneussalonkeineen kaikkineen aikamoisia rahasampoja varustomoilleen.
Mutta... kuten olen aiemminkin sanonut,ne eivät kaikessa loistossaankaan vedä vertoja entisaikojen vanhoille ja eleganteille laivoille,jossa kaikki oli pientä,mutta ylellistä oman aikansa hengessä.Matkustaja oli ehdoton kunkku ja jokikistä palveltiin kuten kuningasta ikään.Nyt tuntuu näissä isoissa laivoissa olevan pääasiana se,että matkustaja tuo rahaa,ostaa,syö ja juo kaiken aikaa.Ja näinhän me teemmekin.Minäkin.Mikään,mikään ei ole ihanampaa kuin kuljeksia parfyymimyymälän hyllyjen välissä nenä tuhisten tuoksuissa ja kantaa kassalle haluamansa hajuvedet.Minun hajuvesifriikkiyteni juontaa lapsuudesta.Äitini tuoksui hyvälle korvantaustojaan myöten.Hänen kauneuspöydällään oli aina muutama pullollinen hajuvettä.
C soitti eilen,enkä huomannut mitään.Lopulta hänen oli sanottava,että on hänen syntymäpäivänsä.Olin tyystin unohtanut,vaikka oli merkitty kalenteriini.Oli pyydettävä anteeksi ja toivotin hyvää synttäriä.Jotenkin miehen sairaalassa olo ja sieltä pääsy on vaikuttanut,etten ole edes kalenteria vilkaissut.No,onneksi C oli saanut huomionosoituksia muilta ystäviltään ja sukulaisiltaan roppakaupalla,jotta sain anteeksi.Pippalot kuulemma jatkuvat vielä tänään ja kakkuakin piisaa.Jos lomani marraskuussa onnistuu,niin me tapaamme.Näin sovittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti