29. syyskuuta 2010

SYYSKUUN LOPPUA

Tämä ja huominen enää syyskuuta.Hitsi vieköön! Tuntuu,että vastikään päästiin kesähelteistä eroon ja pian on lokakuu.Kylmä ulkona eilen.Tuuli oli kuin talvella ikään kiiruhtaessani sairaalaan hakemaan miestä kotiin.Meillä siis elämä kutakuinkin ennallaan.Lääkearsenaali lisääntyi jonkun verran.Tarkkana pitää olla kuin porkkana niitä dosettiin jakaessa.Ensimmäinen yö oli,kuinkas muuten,työntäyteinen.Sain sentään ennen ja jopa jälkeen lujan puuhastelun nukuttua.Nyt on jo aamiainenkin nautittu ja mies Marlene Dietrichin kanssa vuoteessa.Tilasin tästä upeasta naisesta äänikirjan ja ajattelin mieheni pitävän.Oikeaan osuin.Kukapa mies ei "Sinisestä enkelistä" pitäisi.

Hiljaiseloa tänään kotona.Ulosmeno ei edes kiehdo.Ulkona edelleen koleaa.Aurinko paistaa somasti pihan ruskapukeisiin puihin.Kukkaistutukset alkavat näyttää nuukahtaneilta yöhallan jo niitä koetellessa.Jokunen kukka ojentuu vielä kohti aurinkoa,joka ei enää lämmitä.Sitten kylmä nujertaa ne lopullisesti ja ne makaavat maassa varret velttoina,terälehdet melkein mustina.Elivät keväästä syksyyn.

Pahat ihmiset ovat suunnitelleet terrori-iskuja Euroopan suurkaupunkeihin.Onneksemme Helsinki on pieni ja vähemmän tärkeä.Luulisin.Meillä on jo tarpeeksi työtä kaikenmaailman tuhopolttajien kanssa,jotka viime aikoina ovat mellastaneet.Mikähän lysti palamisessa on? Joitakin tutkimuksia on tehty,mikä pyromaania tulessa viehättää.Myönnän,että itsekin mielelläni katselen lieskoja,mutta vain takassa.Se lienee aivan normaalia.Liittyykö tuhopolttajan nautintoon sekin,että aiheuttaa vahinkoa ihmisille? Kostoa jostakin jollekulle? Vihaa yhteiskuntaa kohtaan? Voi olla niinkin,että päässä vain viiraa ja pitää panna jotakin palamaan.

Meillä on nyt ruokavalio! No,ei kovasti muutu,jotain kuitenkin.Eikä nykyisin enää suositellakaan kovin rajuja ja ankaria noudattamisia ruokien suhteen,kunhan pysyy kohtuudessa syömisissään ja välttää kaikkein eniten sopimattomia aineita sisältäviä.Eikä se ole temppu eikä mikään.Mies ei ole juonut lasillistakaan maitoa vuosikymmeniin.Ainoa maitotilkka meillä aamukahvissa ja ruuanvalmistuksessa,jos tarpeen.Oli sairaalassa alkanut juoda.Kysyin asiaa ja nyt meillä sitten aletaan juoda maitoa kotonakin."On niin hyvää ruisleivän kanssa",kehui mieheni. Ostin jo pari litraa heti alkajaisiksi,kunnes tiedän tarpeen ja onko maitohimo kestävää.Tänään sitten kysäisen lounaalla,jos ruokajuomana vesi jätetään hänen kohdallaan historiaan.Mitenpä käy?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti