Eilen tullessani sairalasta keskikaupunki kuhisi väkeä.Lämmin ja aurinkoinen ilma oli houkutellut tavallistakin enemmän liikkeelle.Harvoin olen viime vuosina siihen aikaan keskustassa liikuskellut,jotta näky oli harvinainen silmilleni.Meitä on jo pikkuisen suurkupungin verran täällä,ajattelin.Enkä edes osaa arvioida kuinka monta ulkomaalaistaustaista henkilöä näin,satoja. Sekä omia että turisteja.Mukaan lukien muutama kerjäläismummo.Kotiin tultuani lysähdin tuoliin ja tovin levättyäni aloin haalia itselleni jotain syömistä.Koko päivänä pelkkää aamukahvia paitsi en ollut mitään suuhuni pannut.Ruoka ei oikein edelleenkään maita.Ilta meni puhelimessa jutellen,sillä moni ystävistäni elää mukanani miehen sairaalassa oloa.
Kävellessäni osaston kanslian ohi tuli luokseni hoitaja ja kertoi,missä nyt mennään.Edellisenä päivänä olin jo keskustellut lääkärin kanssa,joka osoittautui naapurini sukulaiseksi.Nimi sen verran harvinainen,että hoksasin kysyä.Miehen kunto kohentunut,jalat eivät enää heti petä.Istui pyörätuolissa.Annoin tuomani hedelmät sopivina suupaloina,ajoin parran ja kampasin hiukset,autoin kylpyhuoneeseen hampaiden pesuun.Kahviaikana hain hänelle kahvia.Avitin vuoteeseen ja nostin kaiteen.Istuin ja rupattelin.Koetan olla iloinen ja positiivinen,valaa häneen optimismia.Ja onhan meillä jo toivonpilkahdus paranemisesta edes siihen kuntoon,mikä ennen sairaalaan menoa oli.
Suomi-USA-lehden viimeisimmässä numerossa on kirjoitus Mark Twainista.Tästä mainiosta Huckleberry Finnin ja Tom Sawyerin luojasta,joista varmaan jokainen usalainen ja moni suomalainenkin on lukenut.Sitä ei ehkä moni meistä ole tiennyt,että Twainin alkuperäinen nimi on Samuel Langhorne Clemens.Muutti kirjailijanimekseen Mark Twain vuonna 1863.Hän asui perheineen Hartfordissa Connecticutissa rakennuttamassaan kartanossa seitsemäntoista vuotta ja siellä hän kirjoitti kuolemattomat tarinansa Tomista ja Huckleberrystä.Nykyisin kartano toimii Mark Twainin nimeä kantavana museona.Twain kuoli vuonna 1910 ollessaan 74v. Eli värikkään elämän erilaisissa ammateissa ennen kirjailijaksi ryhtymistään.Asui Euroopassa välillä,vieraili kaikissa maanosissa,matkusti laivalla 29 kertaa Atlantin yli. Hänen joistakin lausahduksistaan on tullut klassikkoja. "Minun kirjani ovat vettä,suurten nerojen kirjat ovat viiniä -ja vettähän juovat kaikki". Mark Twain ihmisenä kuin myös nuo kaksi elämästä nauttivaa poikaa,Tom ja Huckleberry, ovat aina minua kiehtoneet.
Eilisen hämmästyttävän lämpimän päivän maksamme nyt viilenevällä ilmalla.Eilinen aurinko myös on tipotiessään,taivas pilvien peitossa.Kannan varoiksi mukanani sateensuojaa.Helsingin puistoissa kukkivat vielä kukat samoin parlamenttitalon edustalla ja kaupunginjohtajan asuintalon ikkunanpielissä.Karhut kukoistavat Senaatintorilla,kamerat räpsivät kuvia turistibussien seistessä odottamassa matkustajiaan torin laitamilla.Kohtapuoliin risteilyalukset eivät enää Helsinkiin poikkea.Talven tulo hiljentää.Torielämäkin vaimenee aikanaan.Mutta vielä on Kauppatorilla iso happening,kun kalastajat tuovat tuotteitaan silakkamarkkinoille.Taitaa olla kohdallani ensimmäinen kerta vuosikymmeniin,kun en markkinoille mene.Alkavat viikon päästä.
Tämmöistä taas tänään sanojen kanssa,sunnuntaina syyskuussa a.d. 2010 Helsingin kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti