Suomessa tv:n yläreunassa kiitäviä hätätiedotuksia tahdotaan selkeyttää.Ihan hyvä asia.Onhan se vähän outoa,että Uudellamaalla hiiviskelevää karhua pitää Utsjoellakin varoa ja pysytellä sisätiloissa.Mitä Lapin ihmiset tekevät tällä tiedolla,että eteläisessä Suomessa on nähty karhu? No,olihan tässä takavuosina leijonakin hiippailemassa Ruokolahden metsissä ja siitäkös melu nousi,kunnes "havainto" todettiin ankaksi.Tätä jellonajuttua uutisoitiin pitkin ja poikin ja varmasti kiinnosti myös lappilaisia.Onhan se nyt ihan toista kuin yksi ahma poron kimpussa.Mitä nykyisiin hätätiedotuksiin tulee,aiotaan ne paikallistaa eli jättää tämän pitkän maan sen osan asukkaat tietoa vaille,joille asia ei kuulu.Jos tulipalosta syntyy sankkaa savua esimerkiksi Helsingissä,ei se leviä Saanatunturin kupeelle.Siellä saadaan Helsingin savuista huolimatta raikkaassa hengitysilmassa ihailla Kilpisjärven aaltoja.
No,savut on tietysti erilaisia.Kun Islannissa tulivuori oli tupruttelemassa,niin siinähän sekosikin sitten koko Eurooppa ja taivas tyhjennettiin lentoliikenteestä.Ihmiset palautuivat maaliikenteeseen ja matkaa tehtiin,jos ei nyt aivan hevospeleillä,niin autoilla,laivoilla ja junilla.Menopeleissä jurruutettiin päiväkaupalla,jos matka oli pitkä ja viikon lomakin venyi ainakin tuplaksi.Tiedemiehet povaavat tämän olleen vain alkusoittoa sille,että samaisessa maassa tai muualla jokin vuori pölläyttää oikein kunnon tuprut,jotka saavat kaaoksen aikaan niin maalla,merellä kuin ilmassakin.Tämmöisestä sitten passaakin laajemmalti ilmoitella pitkin maita ja mantuja.
Eilen tuuli ja tänään tuulee.Pihan asfaltti alkaa peittyä puitten lehtiin ja se taas tietää puhaltajan tuloa aikanaan.Ennen lakaistiin luudalla,mutta nyt on toiset vempaimet.Tehokkaat mutta jälki ei välttämättä yhtä tarkkaa.Luudalla työskentely oli myös hiljaisempaa.Jos puhaltaja tulee aamulla aikaisin,on siinä ikävä herätys,kun pärinä kuuluu vuoteeseen asti.Nykyaika on joskus niin meluisaa.
Olen ahkeroinut kotona.Parvekekin alkaa olla talvikunnossa kutakuinkin pientä silausta vaille.Muutkin huushollihommat ovat järjestyksessä,mutta vielä jatkuu.Tänään kuitenkin hammaslääkäri.Kahdella ratikalla ja matkalla minulle harvemmin nähtyjä Helsingin alueita.On vähän turistimainen olo.Nautin siitä,kun saa istua ja katsella talojen arkkitehtuuria ja huomata,että jotkut vanhat rakennukset ovat kauniita monine yksityiskohtineen,joita ei tulekaan jalankulkijana nähneeksi.Nyt kun ei enää ole omaa autoa,olenkin tutustunut omaan kaupunkiini eri silmin.Jos olisi vielä aikaa enemmän,voisi tehdä kunnon kävelyn ja tutkailla 1900-luvun alkuvuosikymmenillä rakennettujen kerrostalojen koristuksia,joita on yllättävän paljon.Eläinten päitä,kukkia ja monen sortin koukeroita hämmästyttävästi elävöittämässä seinää.Kauniit takorautaiset parvekkeet kaarevine kaiteineen tuovat mieleen Italian tai Espanjan.Taloilla on nimiä,valmistumisaika merkitty ja jokin portti on suorastaan romanttisen kaunis.Jos on uskallusta,voi piipahtaa sisäpihaa ihailemaan,joka joskus yllättää viehättävyydellään.Kävelyretki omassa kaupungissa,on se missä vaan, kannattaa.
Vaikka minulla on loma,niin kuitenkin elän kuin mies olisi kotona.Kuuntelen ääniä,heristän korvia ja olen valmiina menemään katsomaan,mistä ääni tulee.En osaa rentoutua.Aina sama.Ehkä tämä on jokaisella hoitajalla,joka asuu hoidettavansa kanssa ja on vuosikaudet rynnännyt auttamaan tarpeen vaatiessa.Aamulla katsoin viereiseen vuoteeseen,kuten aina,nähdäkseni että kaikki on hyvin.Panin kahviakin tippumaan vakiomäärän,vaikka puolet olisi riittänyt.Etsin katseella miehen dosettia,vaikka itse vein sen hänen mukanaan hoitopaikkaan.Rutiinit eivät jätä.No,ensi viikolla kaikki on taas kuten ennen ja jollain hullulla lailla olo on helpottuneempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti