12. syyskuuta 2010

AAMUPÄIVÄTUUMAILUA

Vaakasuora asento yskittää.Yö oli vallan kamala.Selällään meni vähiten yskien,mutta auta armias,kun asentoa vaihtoi kyljelle,niin alkoi armoton yskiminen.Siinähän yskin aina aamuviiteen asti,että olo sen mukainen.Huomenta vaan.

Kun taloyhtiöissä on yhteisiä tilaisuuksia,koskevat ne nyt talon/asukkaiden asioita tai ovat pelkästään huvin vuoksi,niin aina samat ihmiset osallistuvat.Niin nytkin pihan grillijuhliin.Kurkistin ikkunasta.Ilmeisen lystiä oli ollut,koska vielä illan pimennettyä istuivat juttusilla.Hyvä näin,sillä useinhan kerrostalossa ei sitten millään tutustuta naapureihin ja tämmöiset illanvietot ovat oiva keino asian parantamiseen.Olisi nytkin saanut olla muitakin kuin se vakiojoukko.Ehkä joku olikin.Punainen matto roikkui mattotelineessä,kunnes sen joku rullasi ja lapset pääsivät esittämään kiipeilytaitojaan.Matto on yhä rullalla eilisillä sijoillaan.Eikö omistaja kaipaa kauniin punaista mattoaan?

Teemalta tulee hienoja elokuvia.Minkähänlainen on minun makuni loppujen lopuksi,kun en jaksa ihan näihin arvostelijoiden ylistämiin saada tuntumaa? Orson Wellesin Citizen Kanen olen muinoin nähnyt,enkä useampaa kertaa jaksa,vaikka Teema tekeekin parhaansa.Aina Kane kuitenkin luokitellaan maailman parhaaksi elokuvaksi kerta kerran jälkeen.Tänään on vuorossa Mahtavat Ambersonit.Muokkailtu moneen muotoon jopa ilman ohjaajan,Orson Welles, lupaakin RKO:n (Radio-Keith-Orpheum Pictures) toimesta.Sitä en nyt tältä istumalta muista,olenko Ambersonit nähnyt.Selviää ensi metreillä sohvan nurkassa.Sen lunttasin,että tarina vie 1900-luvun alkuun köyhtyneeseen yläluokan sukuun Yhdysvalloissa.

Vankkana kilpailijana tämän iltaiselle Amberson-elokuvalle on Jimiltä tuleva Lonely Planetin Rio de Janeiro-dokumentti,joka seuraa jälkimmäistä osaa Vesuvius ja kaksoistornit-dokumenttia,josta näin ykkösen.Tässä dokumentissa löytyy tutkijan mukaan yhtäläisyyksiä tulivuoren purkautumisen ja WTC:n tornien sortumisen välillä.Samanlainen on sankka savupilvi,joka on edennyt vauhdilla niin vuoren rinnettä kohti Herculeumia ja Pompeijia kuin Manhattanin katuja pitkin.Ihmiset yhtälailla peittyneet tuhkaan ja pölyyn,esineet lennelleet,ilmeet ihmisillä kauhun sekaiset.Historia toistaa itseään.New Yorkin terrori-isku muistetaan ihmisineen,jotka torneihin jäivät ja kuolivat,vuosipäivää vietetään kauhunhetkiä tv:ssä näyttäen.Ehkä joku Vesuvius-vuoren purkauksesta säästynyt muisteli samoin tuntein omia kauhunhetkiään seuraavana ja sitä seuraavana vuonna,omaisten ja ystävien menettämisiä,kaupunkiensa täydellistä hävitystä vuonna 79.New York ei hävinnyt mihinkään muilta osin ja elämä Manhattanillakin on palautunut omaan kiihkeään tahtiinsa,mutta melkein jokainen kai ajattelee tornien sortumispaikalla sitä,mitä siellä tapahtui vuonna 2001.

Ilmoja pitelee.Tuulee.Koivuista lentelee lehtiä,jotkut oksat ovat jo keltaisia.Lapissa on ruska jo täydessä vauhdissa ja tätä ovat rientäneet ulkomaalaiset viime vuotista enemmän ihailemaan.Näin kerrotaan.Joskus meillä täällä Helsinginkin liepeillä kaukana Lapin vaaroista on kunnollinen syysruska.Jos luonto on kaunis alkukesällä monin vihrein värisävyin,on se kaunis ruskankin värjäämänä.Värien kirjo mahtavan moninainen keltaisesta punaiseen.Ei semmoista muualla kuin meidän Suomessa,eihän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti