Iso se on! Kyllä koolla taitaa väliä olla. Meinaan,että kävimme miehen kanssa pällistelemässä nyt lopullisessa kunnossa olevaa Stockmannin Herkkua.Valtava! Suurempi kuin monen omakotitalon palsta.Myyjät siellä tekivät töitään rinta rottingilla ja kun haastattelin,niin kaikki kertoivat,että tämmöistä ei muualla Pohjoismaissa olekaan.Myyntitiskejä kymmeniä metrejä pituussuunassa ja ympyrkäisinä.Perunat "hämärähuoneessa" vilpoisessa.Ja jos nälkä iskee,voi ostaa syötävää ja asettautua pöytiin siitä nauttimaan.Kahviakin saa.Kyllä nyt kelpaa tulla vaikka Tukholmasta asti ihastelemaan suomalaista tavaratalon ruokakauppaa.Välkommen vaan.
Hepi on tulossa syömään ja minulla keittokirjat levällään keittiön pöydällä.Tarjolla on kahden ruokalajin lounas,kun alkupalat jätän väliin. Tervetuliaissampanjan jälkeen Flygande Jakobia,jota eräs espoolainen ystäväni kuulemma kyllästymiseen asti valmisti Ruotsin vuosinaan perheelleen.Terveisiä vaan.Lisukkeena Hepille mausteinen tomaattisalaatti ja keitetyt siiklit.Punaviiniä ja patonkia.Jälkiruuaksi ahkeroin marinoituja mansikoita mascarponekerman kanssa.Toivon mukaan ei mene pieleen.Jos tämä koko ruokajuttu edes suuremmin ketään kiinnostaa.Oikeastaan pitäisi nyt parastaikaakin olla asiaa puuhastelemassa,mutta kun vastikään pääsimme aamiaispöydästä,niin huilaan hetken.
Tuuraaja päästi minut eilen vapaaksi ja kävin kovassa tuulessa torilla.Eipä olleet torikauppiaat uskaltautuneet siihen säähän.Vain kukkakauppias oli uhmannut ja ostin kimpun valkoisia neilikoita.Punaiset gladiolukset toivottavat lounasvieraamme jo eteisessä tervetulleeksi.Komeita kukkia! Talvella sitten harvemmin koti kukkiin koristautuu.Valikoima kesää ja syksyä suppeampi.Muistan suurella kaihon sekaisella lämmöllä mökkiaikoja,jolloin lähdimme veneellä kukkakedoille.Ruiskaunokkeja,päivänkakkaroita,harakankelloja.Kaikkia niitä rakkaita kesäkukkia,joita ei enää kedoilla juurikaan näe.Ei ole varsinaisia ketojakaan.Me heittäydyimme tuoksuvien heinien ja kukkien sekaan pitkäksemme ja katselimme kesäsinistä taivasta yllämme.Koirat kuljeksivat omillaan, vain heinien huojunta kertoi niiden tassuttelun suunnista.Ne nauttivat meidän laillamme yltäkylläisistä tuoksuista ympärillään ja asettautuivat lopuksi viereemme lepäämään.Keräsin sylillisen kukkia ja asettelin ne maljakoihin.Nämä hetket ovat niitä,joita palavasti mökkiajastamme kaipaan.
Senaatintorilla on karhuja.Somasti torin laitamilla 142 kappaleen voimin kertomassa suvaitsevaisuudesta.Ovat helsinkiläisten ilona aina lokakuuhun asti.Vien miehen ensi viikolla niitä katsomaan.Kukin karhu on erilainen,kirkasvärinen.Ovat eri maiden taiteilijoiden tekemiä meille Berliinistä tulleina.
Suvaitsevaisuus! Kaunis sana.Mutta rajallinen sekin.Vaikka Helsingissä vierailevat mesikämmenet ovatkin suvaitsevaisuutta julistamassa,niin empatiani ei eilenkään riittänyt niihin muutamaan kerjäläiseen,jotka kyyhöttivät syyskuun koleudessa almuja ja sympatiaa anellen.Joku oli laskenut kerjäläisen vuosiansion ja se oli enemmän kuin monen muun rehellisellä työllä ansaitsevan.Odotan mielenkiinnolla,tapahtuuko Suomessa mitään näiden ihmisten karkottamiseksi kuten Ranskassa ja Ruotsissa.Jos turistiksi johonkin maahan mennään,se yleensä edellyttää,että pystytään tulemaan omillaan toimeen,elättämään itsensä tuomillaan rahoilla.Kerjäläisten joukossa tai vanavedessä liikkuu rikollisjoukkoja,jotka aiheuttavat aina harmeja pienemmässä tai suuremmassa määrin.Suomalaisia oli kuulemma varoitettu jo vuosia sitten Romanian ja Bulgarian kansalaisten massatulemisesta.Miksi meillä ei otettu tätä vakavasti? Nyt olemme helisemässä näiden ihmisten kanssa ja iso osa meistä haluaa jo heistä päästä eroon.Roposet eivät enää pahvimukiin kilahda alun tahtiin.Olemme kyllästyneitä.
Harmaata tänäänkin ulkona.Mutta luvattu lämpenevää.Saas nähdä.Aamulla seitsemisen astetta plussaa.Syyskuu on syyskuu ja syksyä mennään.Ja aina vaan viileämmäksi käy talven koputellessa kohta ovella.Näihin mietteisiin eikun loppupiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti