Istahdin taas aamukahvimukini kanssa koneen ääreen levottomasti nukutun yön jälkeen.Ajatukset sairaalassa.Pitää ilmoittaa sosiaalitoimistoon miehen poissaolosta,olemisen sairaalapetissä.Lopettavat jossain vaiheessa omaishoitajapalkkion maksamisen.Laki.Kotiuduttua taas jatkuu.Toinen soitto Kelaan.Sinne muuta asiaa.Kunhan virastoajat alkavat nyt aamulla.Tiedustelen myös miehen voinnit sairaalasta.
Ulkona yhä harmaata,kuten mielenikin.Sade on kuitenkin lakannut ja poutaa luvattu.Vähän huushollihommia ja aamupuuhat,sitten taas lähtö.Ostan mennessäni miehelle hedelmiä.Kotona olevat nahistuivat.Kuten kai minäkin.
Helsinki info-lehdessä on sivun verran asiaa ei-toivotuista ötököistä ihmisten kodeissa.Luteet,russakat,kahden lajin turkiskuoriaiset sun muut eri lajien edustajat ovat kiusana ihmisasunnoissa Suomessakin.Eikä tämä lehden mukaan tarkoita,että meistä on tullut piittaamattomampia siisteyden suhteen.Elukat viihtyvät putsissakin kodissa.Itse en ole meillä moisia havainnut,mutta silti saattaa joku näistä kutsumattomista vieraista meilläkin piileskellä.Hämähäkin näin kesällä lattialla ja kun murhanhimo iski ja olin valmiina tallomaan sen hengiltä,vilisti elukka karkuun häviten sen siliän tien.Joskus kyllä olen nähnyt vaivaa ja nappaan paperinenäliinaan otuksen,avaan partsin lasin ja panen hämähäkin ulkopuoliseen seinään ja äkkiä lasi kiinni.Sisimmässäni kun olen sitä mieltä,että sillä on yhtä suuri oikeus elää ja olla kuin minullakin.
Samaisessa julkisessa tiedoteaviisissa,jossa kerrottiin lutikoista kumppaneineen alkaa kirjoitussarja Helsingistä.Nyt alkajaisiksi on vuorossa kirjailija Tuomas Vimman muistelukset Rööperistä.Tämä Punavuoren seutu on jäänyt minulle töölöläiselle perin vieraaksi.Lapsena eikä vielä nuorenakaan sinne ole asiaa juurikaan ollut.Tai oli toki,meillähän oli ompelija Ratakadulla.Se oli sitä aikaa,kun keskiluokkaisillakin perheillä oli omat ompelijat.Äitini luotti tähän ompelimoon,mutta iltapuvut teetettiin muualla,oikein niille pyhitetyssä ateljeessa.Myöhemmin minun aikuistuttuani Rööperi oli jo tutumpi milloin minkin asian vuoksi.Tuomas Vimma kirjoittaa lämminhenkisesti hiukan kaihoa äänessään Rööperistä,mutta suo ilomielin sen kehittymisen ja muuttumisen.Kuten hän sanoo "Punavuori elää,ja täysillä".
Me vanhemmat ihmiset tilastojen mukaan ostamme makean nälkäämme usein Fazerin pihlajanmarjakarkkeja.Tosin pussin kyljessä lukee pelkkä "pihlaja",mutta kettu repolaisen kasvot yhdistävät sanan vanhaan satuun,jossa kettu totesi mainittujen marjojen olevan ylen happamia.Nämä marmeladimakeiset ovat 1800-luvulta asti asiakkaita ilahduttaneet.Muistan lapsenakin niistä pitäneeni,vaikka marmeladit eivät useinkaan maistuneet lapsen suussa hyviltä.Meillä kotona tehtiin ainakin jouluksi usein marmeladimakeisia ja tätä perinnettä jatkoin myöhemmin lisäämällä repertuaariini muitakin "vanhan ajan" karkkeja.Nykyisin kävelen vain karkkihyllylle valitsemaan. En tiedä,muistanko aivan oikein,että alunalkaen Fazerin nykyisen pihlajapussin kyljessä luki "pihlajanmarjakaramelleja"? Jos,niin miksi Fazer on lyhentänyt sanan pelkäksi pihlajaksi? Marjathan ovat sadussa se oleellinen osa.No,ilman pihlajaa ei ole kyllä marjojakaan.
Soitin sairaalaan.Mies voi kohtalaisesti.Pyysin kertomaan terveiset ja sen,että tulen iltpäivällä vierailuajan aikana.Päivä voi alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti