Vuodesta jo 36.viikko menossa.Neljättä kuuta niin ollaan joulussa.Mihin se aika oikein hulahtaa? Koivut ovat jo ainakin meidän pihalla kellastumassa,viskovat lehtiä maahan.Hiekkalaatikolla ei ole enää tunkua,eikä iltaisin naapurukset tapaile toisiaan viinilasin ääressä pikkupatioillaan.Mutta vielä taloyhtiö pitää asukkaille grillijuhlat.Kerran olen miehen kanssa ollut mukana.Nyt emme aio tai mieheltä ei edes kysytä.Herätämme pyörätuolin kanssa huomiota,eikä miestäni uskalleta lähestyä.Ja jos,niin puhutaan selvällä ja hyvin kovalla äänellä ikään kuin mies olisi kuuro.Tämä on yleinen ilmiö hänen kanssaan,paitsi ystävien ja tuttujen kesken.Joskus huutaminen saa minut ihmettelemään syytä moiseen käytökseen.Ei pyörätuolissa istuminen tarkoita ilman muuta kuuroutta.Aina on yhtä kiintoisaa seurata vieraitten ihmisten reaktioita liikuntarajoitteiseen ihmiseen.Joskus se saa jopa huvittavia piirteitä.
Tänään aikomuksena lähteä Senaatintorille "karhujahtiin" eli katsastamaan 142 nallen rivistö.Sitten Kauppatorille ja Vanhaan kauppahalliin.Minustahan nämä lähtemiset ovat aina riippuvaisia.Mies on valmis kuin lukkari sotaan.
"Valmis kuin lukkari sotaan". Kurkistin kaikkitietävään nettiin ja siellä valistuin tietämään,mistä tämä vanha sanonta on peräisin.Ennen vanhaan lukkarit rinnastettiin pappien arvovaltaan ja heidät oli vapautettu asevelvollisuudesta puolisäätyläisinä henkilöinä.Tämä tietysti aiheutti muissa närää ja kateutta.Niinpä kehitettiin kyseinen pilkkasanonta tarkoittamaan yleensä laiskaa ihmistä.Nykykäytössä sanonta ei välttämättä tarkoita enää "laiskaa ihmistä". Lausetta on alettu aikojen saatossa käyttää tarkoittamaan partiolaisten tapaan "aina valmista" ihmistä. Näin minä olen asian ymmärtänyt.Oikein tai väärin,kokoon käärin.
Huomisesta viikko niin vien miehen intervallihoitoon.Ensimmäinen päivä menee viemiseen ja viimeinen seitsemästä lomapäivästäni hakemiseen.Mutta viisi kokonaista päivää on minun! Ajattelen nukkuvani niistä kaksi,jota en kumminkaan tee.Visiteeraan ainakin hammaslääkärissä ja muu aika onkin sitten pelkkää päähän pälkähdystä eli improvisointia.
Mies äänikirjan kanssa Provencessa.Eilen tilasin sähköitse uusia hänelle,joista itsekin yritän joitakin kuunnella nukkumaan mentyäni.Tuppaa vain uni aina tulemaan kesken ja lukija tekee työtään aamuun asti ja se tarkoittaa toisinaan myös kirjan loppumista.Päiväsaikaan en osaa kuunteluun keskittyä,kun kaikenlaista puuhastelua riittää kaiken aikaa.Näkövammaiskirjasto on hieno keksintö,eikä kirjojen kuunteleminen maksa mitään,jos näkövamma on riittävä.Lääkärintodistus tarvitaan,kuten kaikkeen muuhunkin vammaisia helpottaviin asioihin.Nämä kun eivät lankea itsestään kuten manulle illallinen.
Tässäpä kaikki tänään,ottakaa tai jättäkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti