Karhut katsastettu! Kaikki 142 ja koko komeudessaan.Muoto sama,värit vaihtelevat,kustakin maasta kullekin ominaista kuvitusta nallen kropassa.Suomen karhu kertoi koivuista,järvistä,ruskasta,Lapin vaaroista.Ihmisiä torilla paljon,valokuvausta ja monia kieliä.Pitäähän sitä potretti saada,kun kerrankin pääsee ihan karhun viereen.Kerroin miehelle,mistä maasta värikkäimmät ovat,pysäytin pyörätuolin ja viisasin.Sitten mentiin Kauppatorille.Kukkia ja omenia.Vanhasta Kauppahallista leipää ja invataksilla kotiin.Kauppahallin remontti siirtyy vielä vuodesta 2012 eteenkin päin.Tämän kertoi ystävällinen hallivalvoja kysyttyäni asiaa odotellessamme taksin tuloa.Viisitoista vuotta edellisestä remontista,vaikka olisin voinut vannoa,että vain korkeintaan viisi. Niin kuluu aika,sanoi hallivalvojakin.
Yksi kerjäläisvaimo nuokkui torin liepeillä pahvimuki valmiina vastaanottamaan lantin,jos joltakulta heruisi.En nähnyt kenenkään antavan.Syyslämmin ilma helli tätäkin ihmistä auringon pilkistellessä somasti pilviverhon takaa.Kiireiset jalat kopisivat asfaltilla kerjäläisen ohi.Mitä lie ajatellut mielessään? Parempiosaisten onnea? Vai sitä,että organisaation johtaja tuimistaa kulmia,kun päivän saalis jää pieneksi? Sureeko kanssasisarten ja -veljien kovaa kohtelua Ranskan maassa,jossa ei aiotakaan korkeatahoisista vaatimuksista huolimatta jättää romanien karkotuksia sikseen? Heittääkö ärräpään jokaisen kävelijän jälkeen,joka ei suo katsettakaan hänen resuiseen olemukseensa?
Eilen oli tervetullut juttutuokio espoolaisen ystäväni kanssa.Aikoo miehensä seurana Vilnaan.Sitten on nähty Viron,Latvian ja Liettuan pääkaupungit.Mihin seuraavaksi nämä paljon matkustelleet ihmiset,joilla lienee jo nähtyinä suurin osa maailman maista? Ollapa mukana!
USAn sotilaita epäillään raakuuksista siviilejä kohtaan Afganistanissa.Onkohan niin,että kun kokee ja näkee vaikka mitä itse,millään ei ole enää väliä? Muuttuu hirviöksi itsekin.Mielen tasapaino järkkyy,ei eroteta oikeaa ja väärää,jonkinlainen hulluus valtaa ihmisen.Aletaan sairaalla tavalla nauttia tappamisesta.Venytetään kuoleman tuloa,kidutetaan ja halutaan katsella ihmisen kärsimystä sitä pitkittäen.Alistetaan toinen mitä kammottavimmalla tavalla.USAn sotilailla ei ole paras mahdollinen maine ja tämmöiset uutiset tuskin mainetta parantavat.Kun heidät joskus kotiutetaan,mitä heistä on jäljellä? He saavat rangaistuksen siviilien turhista kuolemista ja "muistoesineiden" ottamisista ruumiilta? Onko heissä enää jäljellä hituistakaan sitä hymyilevää poikaa,joka vielä joitakin vuosia aikaisemmin oli nukahtanut iltaisin pehmonalle sylissään äidin peitellessä vuoteeseen? Tuskin.Se hymyilevä pikkupoika jäi jonnekin konekiväärien rätinään ja jonkun toisen pojan äidin surmaamiseen.
Muutamaa tuntia myöhemmin.
Lähdettiin kaupungille ja taas olemme kotona.Viikonlopuksi ja maanantaiksi ruokaa.Tiistaista lähtien mies syö "ulkona".Huulet on jo mutrulla,kun tietää menevänsä intervallihoitoon ja sehän ei maistu,kun "kotona on paras". Vaan omaishoitaja tarvitsee vapaa-aikaa jaksaakseen taas.Jos häneltä menee voimat,on kaksi hoidettavaa jossain.
Tänään purkautuessamme nyssyköitten kanssa inva-autosta,kuului takaani Englanninmaan kielellä,jos tarvitsen apua.Käännähdin ja näin naapurirapun ulkomaalaisperheestä äidin ja kolme lastaan.Lasten kanssa olen jutellut,mutta äiti ei ole osoittanut halua lähempään tutustumiseen.Tänään avasi siis sanaisen arkkunsa,josta suuresti ilahduin.En tosin apua tarvinnut enkä yleensä tarvitse,sillä kokemus on opettanut minua kantamisen jalossa taidossa ja saan pyörätuolin lisäksi hämmästyttäviä kuormia kulkemaan.Kiitin kauniisti,mutta äiti pani vanhimman poikansa avittajaksi.Poika tiesi tarkkaan,missä rapussa asumme ja vei sinne osan kasseista ja tavaroista.Siinä on pikkupoika,joka katselee aikuista suoraan silmiin puhuessaan.Ei kurkistele varpaitaan eikä vaihda jalkaa vaitonaisesti.Suuret ruskeat silmät tarrautuivat nytkin omiini kiittäessäni.Olen aikaisemminkin saanut tuta näiden lasten luonnollisen ja huomaavaisen käytöksen.Huokaisin.Miksi suomalaislapsia ei kasvateta jo pienestä pitäen samalla tavalla? Poikkeuksia on toki,mutta he vanhempineen katoavat joukkoon suureen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti