Huomentapäivää.Maaliskuista keskiviikkoa mennään.Aurinko paistaa,vaan missäs on kevät muualla muuten kuin almanakassa?
Nyt sitten voi kilot pitää kurissa,kun lipittää lasillisen punaviiniä päivässä.Nämä viiniasiat pullahtavat aina välillä esille,kun taas keksitään viinin parantava vaikutus yhteen sun toiseen.Absolutistit ovat aina jäämässä ulkopuolelle. Eikä me HS:n nettiuutisten mukaan päästä Helsingin seudun lumista eroon edes kesään mennessä.Lumenkeräyspaikat jo vuorina kohoavat horisontin yläpuolelle.Joku neropatti ehdotti keskustelupalstalla,että golfkentille kerättäisiin,sinne mahtuu.Vaikka en itse pelaa golfia,mutta seuraan kuuluvana vastustan jo moista ehdotustakin henkeen ja vereen.Ehdottaja lienee mainitun harrastuksen suuri vihaaja! Eikä ymmärrä,mitenkä tämän ajan hektisyydestä kärsivälle ihmiselle on jo terveydellisistä syistä hyvä päästä ulkoilmaan ja kävelemään koko rundi, joka vie useita tunteja puhdistaen niin keuhkot kuin mielen.Parempi se kuin nurkkakapakassa istuksiminen olutlasin ääressä.
Jos taas mainittu ehdottelija ajattelee niin,että lumet aikanaan golfkentällä sulavat,niin mitäs siitä tykkäisi kenttämestari? Kentän pintaa kun kaikin puolin vaalitaan ja talvi saattaa muutenkin olla kentälle haitallinen.Tosin paksu lumikerros ei niinkään,mutta siitä jo kenttäväki hyppelis tasajalkaa,kun kuorma-autot ajelisivat herkällä kentän pinnalla.No,ehkä ehdottaja tahtoi vain olla joko vitsikäs tai ilkeä.Tai ajattelee näille isoillekin alueille ympäri maata muuta hyötykäyttöä.Golfkentät ovat silloin tällöin niiden hampaissa,jotka eivät golfareita ole,eivätkä siis asialle pyhitetyt.
Meidän pihalta kerättiin myöhään eilisiltana lumia pois.Keskikokoinen kauha teki töitä.Hyvä näin,sillä jos lumet sattuisivat nyt kuitenkin jossain vaiheessa sulamaan,voipi olla niin,että kellarit vettyvät ja ensimmäisten kerrosten asunnoissa saapi kahlata.Kotikatukin puhdistettiin saman tien,että nyt tuumailen mielessäni,jos veisin mieheni tänään ulos.
Pitelin hetki sitten kädessäni Paavo Cajanderin vuonna 1923 (meillä on kaikki vanhaa,minäkin) suomentamaa Shakespearen Hamletia.Ja ihan siksi,kun HSAY on ostanut lippuja suoraan Hamlet-esitykseen New Yorkin Metropolitan-oopperasta Helsingin Maxim-elokuvateatterissa.En tietenkään pääse,mutta voin näytelmän lukea.Olen sen kyllä muutaman kerran teatterissa nähnyt,jotta Tanskan prinssin tarina ei aivan vieras ole.Väitetään,että Shakespeare oli ehkä hiukan plagioinut Saxo Grammaticusta,joka jo noin 1100-1200-luvulla kirjoitti teoksen "Historia Danica".Siitä Hamletin juoni.No,väitetäänhän sitä myös,että tämä Stratford-on-Avonin poika ei olisikaan se,joka näytelmät on kirjoittanut,vaan nämä nerokkaat draamat ja tragediat ovat jonkun toisen työtä.Liekö kateudella tässäkin asiassa sormensa pelissä? Ainakin on varmaa,että asia ei milloinkaan selviä.Ja oli ne kirjoittanut kuka tahansa,pysyvät William Shakespearen käsialana ja sillä siisti.
Tämä ja seuraava kappale sisältää haaveen,joka on oikeasti toive. Koska kummassa pääsisin laivamatkalle? En ole pitkiin,pitkiin aikoihin,vuosiin hemmotellut itseäni edes Tukholman matkalla.Koko aikuisaikani olen unelmoinut pitemmistä risteilyistä vaikka Niilillä tai Välimerellä.Olisi pitänyt aikanaan... Mutta kun ei ollut sitä kuulua kristallipalloa,joka olisi kertonut tulevaisuuden.Enkä oikein ehkä olisi uskonutkaan.Näitä kaikenlaisia ennustajaeukkoja on tielle osunut ehdotuksineen,mutta olen pontevasti kieltäytynyt.Nyt voi netissä saada tietää oman kuolinpäivänsä! Sekään ei minua innosta,suorastaan kauhistuttaa.Vaikka en usko,että sitä sanotaankaan.Herkkä ihminen ottaisi liian vakavasti ja saattaisi ennustusta edesauttaa toimimaan todeksi.
Jos olisi uskallusta jättää mies hoitoon ja lähteä vaan matkaan!!! Mutta kun ei oo! En nauttisi. Ja pieni ajatus,että hänellä ei ole mahdollisuutta olla mukana,kaivertaisi mieltä.Kun en edes saa itsestäni niin paljon irti,että käväisisin Tallinnassa.Mies olisi vain pari päivää hoitopaikassa,ehkä kolme,että voisin Räävelissä yöpyä.Minua eivät suuremmin nämä pikamatkat sinne viehätä,kun tahdon aina tehdä muutakin kuin olla shoppailemassa.Nykyisin siellä asuu eräs tuttavanikin,jonka tapasin täällä sattumoisin ratikassa ja antoi Tallinnan osoitteensa sekä puhelinnumeron.Ei ole tullut otettua yhteyttä.Leenan tunnen jo lapsuudestani.Isämme olivat samalla alalla,kaveruksia keskenään ja perheet tekemisissä toistensa kanssa usein.Kun vanhemmista aika jätti,jäi yhteydenpito vain silloin tällöiseksi ja sitten Leena hävisi Viroon.
Kun aurinko alkaa paistaa tähän aikaan vuodesta,herää monissa ihmisissä himo suunnitella jotain kivaa.Kuulun heihin,vaikkakin kohdallani tuumailu jää vain tuumailuksi,mitä matkaan tulee. Mutta me teemme yhtä sun toista kuitenkin,mieheni ja minä.Lupasin hänelle jo senkin,että teemme taas kesällä Helsingin saaristoristeilyn ja syömme lounaan laivassa,kuten viimekin kesänä.No,eihän se tietenkään vastaa ison laivan gourmetateriaa,mutta on jotain kuitenkin.
Päivänpaisteessa stadin friidu sulkeutuu suosioonne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti