HERKUN HEHKUA

Pakkanen palautunut maisemiin ja lunta sataa.Ainakin meillä päin.Eilinen loska ja vesi kaduilla ei kyllä miellyttänytkään.

Me lähdimme tutustumaan Stockmannin uuteen Herkkuun.Se on nyt syvemmällä maan alla kuin entinen kuivamuonaosasto ja kaikki yhdessä tasossa,mikä tietysti pyörätuolin lykkijää ihastuttaa ja kulkemista helpottaa.Tuvan täydeltä ihmisiä.Tottahan toki ison tavaratalon uudistettu ruokapuoli houkuttaa.Jakoivat oikein liikkumisen helpottamiseksi ohjeita sisään tulijoille.Meille ei annettu.Ehkä ajateltiin,että pyörätuoliasiakas ei ole tärkeä asiakas.Väärin.

Ympäriltä kuului kommentteja,että hakoteille uudistamisessa ollaan menty,kun on niin sekavaa että.Tottumistakin epäiltiin.Minä puolestani kyselin tutuilta myyjiltä tuntemuksia ja sanoivat yhdestä suusta,että "outoa on".Totta tämä.Niin oli minustakin.Löysin kuitenkin (vaikka ohjeita en saanutkaan) kaiken tarvitsemani,kunhan aikani siellä sun täällä harhailin.Tässä iässä melkein ikuisesti ruokakaupassa käyneenä on jo sellainen vainukin,että vieraassa paikassa osaa mennä oikean hyllyn luo.Alkoon asti emme ehtineet,kun piti lähteä inva-auton luo.Huomenna menen taas tutustumaan vietyäni miehen päivähoitoon.

Suomalainen on epäluuloinen kaikkea uutta ja muutoksia kohtaan.Siksi Herkun uusi paikka ja ilme sai moitteita,mitä ohikulkiessamme kuulin.Kehut tulevat sitten tottumisen myötä myöhemmin.Tuttuus kaikessa on tietysti turvallista,mutta maailma menee eteen päin,myös Stockmannin ruokaosastolla.Vuoden päästä ei enää muisteta entistä Herkkua,sen kapeita käytäviä,jotka helposti tukki kaksi ostoskärryä,joiden omistajat olivat keskenään juttusilla vastikään tavattuaan.Siinä kuulumisia kysellessä ei huomattu,että joku yrittää päästä sumasta läpi.Nyt käytävät ovat avarammat,jopa ostoskärrytkin uudet,hiljaisemmat.Käsin kannettavat korit on muotoiltu kaareviksi,että sopivat paremmin ruumiin liikkeisiin.Kaikkea on meidän viihtyvyydeksemme ja ostoshalun lisäämiseksi ajateltu.

Ostin kaksi keittokirjaa.Toinen on Välimeren saarten ruuista ja toinen Toscanan herkuista.Jälkimmäinen kirja höystetty ihastuttavilla tarinoilla pihapiirin laakeri- ja oliivipuista maatilan omavaraisuuteen.Pitäisi ehkä paremminkin asua nyt joko Välimeren saarissa tai Pohjois-Italiassa saadakseen kaikki kirjoissa mainitut raaka-aineet.Toki Suomessakin on myynnissä yhtä ja toista muista maista tuotua,mutta ei ehkä aivan helposti ole saatavissa esimerkiksi tryffeleitä,joilla päällystää munakokkelin kanssa paahtoleivän.Eikä tuoreiden sardiinienkaan saanti aivan yksinkertaista meillä ole.No,korvataan,korvataan!

Ilona-ystäväni otti ja humahti sukututkimuksen saloihin.Nyt ollaan jo 1700-luvulla.Sitä vaan ihmettelen,että suvussa ei ole yhtäkään rosvoa,jotka noihin aikoihin olivat melkein ilman muuta asiaan kuuluvia.Minunkin isäni kaiveli juuriaan ja löysi iloksemme muutaman kunnon ryövärin,jos myös pappejakin vastakohtana oli.Sukututkimus on mielenkiintoista puuhaa ja kuten Ilona sanoo,siihen kuluu päivittäin huomaamatta tunti jos toinenkin,kolmas... Netistä on kirkkoherranvirastojen lisäksi suunnaton apu.Meitä kiinnostaa oman suvun menneisyys,ihmiset,jotka elivät satoja vuosia ennen meitä ollen kuitenkin samaa juurta,samoista lähtökohdista olevia sukulaisia.Aivan kuin olisi heidän joukossaan kuulostellen ja katsellen mennyttä aikaa, keskellä heidän elämäänsä nimineen, synnyin- ja kuolinaikoineen.

Tänään kotona on vihdoinkin imuroitava,pyykkikonetta käytettävä ja mitä nyt tämmöisen huushollin hoitaminen vaatiikaan mies mukaan lukien.Rutiinilla mennään! Ja nyt: heikunkeikun.