Olen osallistunut! Nykyhelsinkiläiset ovat kautta aikain sekoittaneet mukulakivet ja nupukivet keskenään.Nyt HS:n toimittaja väittää Helsingin yleisten töiden lautakunnan vaihtavan Kaisaniemenkadun "mukulakivet" asfalttiin. Otin monen muun viisaan lailla osaa keskusteluun oikaisten asian,mikä tulkoon myös tässä selvitetyksi,jos lukijoissa on joku niin nuori henkilö,joka ei tiedä,miltä mukulakivi näyttää.Niitä kun Kaisaniemenkadulla ei ole.
Mukulakivien peittämiä katuja on nykyisin harvassa.Yhdellä kadulla Helsingin keskustassa niitä on ja se katu on Sofiankatu Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin välissä nk.museokatu.Se on osin peitetty juuri mukulakivillä.Ne kivet,joita autokaduilla useassakin paikassa tässä kaupungissa on,ovat nupukiviä! Ne eivät ole pyöreitä,luonnon muovaamia kuten mukulat,vaan jollain konstilla (käsin?) tehtyjä suorakaiteen muotoisia ja useimmiten graniitista. Nupukiviä on Helsingissä ja niitä laitetaan sinne,minne ne kuuluvat.Nupukivet ovat Helsingin historiaa ja tämä otetaan huomioon kadun pintoja tehtäessä.Historiaa ovat toki mukulakivetkin ja ne kuuluivat katukuvaan muinoin eittämättömästi kuten soralla päällystetyt kadut myös.Asfalttia ei edes ollut.Helsingin kasvaessa ja autojen lisääntyessä mukulakiviset ja soraiset kadut vaihdettiin myöhemmin jopa asfaltoiduiksi.Mukulakivillä on hankala autolla ajaa,tärittää niin maan perusteellisesti.Jos kivet eivät ole ehtineet hiotua esimerkiksi hevosrattaiden alla.Mukulakivillä ajamista voi käydä vaikka Porvoossa kokeilemassa!
Suomalainen haluaa keskustella ja niinpä HS:n keskustelupalsta rönsyilee Kaisaniemenkadun väärin nimitetyistä kivistä aina kaikkeen muuhun,missä on hankalaa kulkea mm.Kauppatoriin. Eräs nimimerkki on pahoillaan torin nupukiveyksestä ja kertoo omakohtaisena kokemuksena pyörätuolin vaikeasta ja melkein mahdottomasta lykkimisestä siellä.No,minulla on myös tästä vankkaa perehtymistä.Nimimerkin tapaan en jätä torilla käymistä,vaan tiedän väylät,joita käyttäen nupukivillä työntäminen minimoituu. Tori on Helsingin vanhimpia paikkoja.Se on vastaanottanut mereltä tulijat jo vuosisatojen ajan ja on torin päällyste nyt mikä tahansa,siellä käyn ja lykin ja olisin vilpittömän pahoillani,jos tori historiaa kunnioittamatta asfaltoitaisiin.
Niin myös Suomenlinnan tiet kuuluvat olla kuten ovat aina olleet.Se,jos mikä,on museoaluetta,eikä sitä pidä muuttaman nykyajan vaatimuksiin.Sielläkin voi pyörätuolia työntää.Ei se vaadi kuin kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa,jos voimia yleensä lykkimiseen on.Minun mottoni on: pyörätuoli on rajoite,ei este. Esteeksi katson Helsingin tuomiokirkon ja parlamenttitalon portaat (taloihin pääsee muualta pyörätuolilla),pystysuoran mäen kumpaankin suuntaan ja vielä kokemattoman kihdin omissa varpaissani.Lisään esteellisyyksiä tähän asiaan vuosien päästä,kun vanhuus alkaa todella painaa.
Roomasta tuli taas kortti.Italialaistunut ystäväni oli ollut siellä Caravaggion näyttelyssä.Jos jostain olen ihan vähän kateellinen niin ihmisille,jotka asuvat Italiassa keskellä historiaa ja taide-elämyksiä.On likellä niin Pompeji kuin Vatikaanin freskot,Firenzen taide,Rooma,jossa pitäisi olla pari vuotta saadakseen edes pintaraapaisun sen historiasta ja Venetsia Huokausten siltoineen.Onneksi on kirjoja,kuvia,muitten matkakertomuksia ja omiakin muistoja Toscanaan asti.Italiassa on niin paksusti historiaa kuin vain voi kuvitella.Ulottuihan sen rajat aikoinaan pitkälle Eurooppaan,mahtivaltio kun oli.Sen oikeilla mukulakivillä peitettyjä teitä on yhä käytössä,tosin päällä jo saattaa olla sileämpi kerros,mutta kivet kurkistelevat siellä sun täällä muistuttaen roomalaisajan ajopelien kipunoista pyörien iskeytyessä kiviin (niihin perunan näköisiin).
Viimeisiä maaliskuun päiviä mennään.Sitten kirjoitetaan jo huhtikuu.Aurinko taas pehmittänyt piharaitin sohjoiseksi.Tänään ei ulos,mutta eilen olimme.Huomenna päivähoitopäivä ja minä vapaalla muutaman tunnin! Eikun stadiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti