Kaisa Häkkinen laatimassaan Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa kertoo maaliskuu-sanan synnystä."Maaliskuu" on esiintynyt jo Agricolasta lähtien,mutta sanan alkuperää ei ole aivan tarkasti pystytty selittämään.Nyt Häkkinen on sitä mieltä,että maa-sanalla on jotain tekemistä kuukauden nimen kanssa kuin myös murresanalla "maalliskuu",joka taas saattaisi kertoa jotain maan ilmestymisestä esille lumen alta keväällä.No,mene ja tiedä näistä. "Maaliskuu" on meillä käytössä ja ilmeisesti myös pysyy,oli sanan synty mikä tahansa.Mielenkiintoista sinänsä!
Siis ollaan jo maaliskuussa! "Maaliskuu maata näyttää,huhtikuu humahuttaa". No,vasta olemme ensimmäisessä päivässä tätä kuuta,että ehtii se näyttää,jos hyvin käy,vaikka toivottomalta tuntuu,kun ulos katselee.Lunta,lunta ja taas lunta.
Vancouverin talviolympialaiset ovat päättyneet,olympiadi alkanut ja sitä kestää seuraavat neljä vuotta.Kanadasta tuli jääkiekon olympiakultamitalistimaa.Seurasin ihan virkeänä tämän hienon ottelun.Tahti oli kummallakin joukkueella melkoinen,miehiä ei säästetty,taitoa riitti,hiki virtasi ja voitontahto oli kova.Oli ilo katsella niin kanadalaisia kuin usalaisia.Tunnustan olleeni hiukan kanadalaisten puolella.Syytä en tiedä.Sitä vaan,jos puolen ottaa,niin toinen on otettava.
Huomenna Herkkuun.Mies mukaan. Tänään tilaan inva-auton ja sitten menoksi.Nautin jo etukäteen yhdentason pasteerailusta,ei koneportaita välissä,ei hissimatkustelua maidon ja leivän haussa.Nyt saa opetella uudet järjestelyt,kun tähän asti on kaiken löytänyt vaikka silmät ummessa.Onhan se huomenna kuin menisi ulkomaan kauppaan!
Turkista palautunut ystäväni Hepi teki onnistuneen matkan ja yrittää nyt kolmen kuukauden jälkeen totuttautua lumeen ja talvioloihin koti-Helsingissä.Kertoi kaiken tuntuvan oudolta,eikä mihinkään osaa oikein tarttua.Vie oman aikansa ennen kuin taas kaikki täällä rutinoituu.Tottuu talvivaatteiden pitoon,katselemaan ulkona eteensä,ettei liukastu,lämmin samettinen ilma ei pelmahda kasvoille,ei aurinko paista kuumasti,kuten Turkin +28 asteessa.Mutta matka oli kokemisen arvoinen,Turkkia tutkailtu monenlaisissa ajoneuvoissa moottoripyörästä lähtien paikallisiin linja-autoihin.Ensi syksynä taas,kuulemma! Onnellinen Hepi!!!
Olen minäkin unelmoinut joskus Turkin matkasta,mutta en niinkään kaupungeista Välimeren rannalla.Unelmat ovat yhä unelmia,eivätkä ehkä koskaan muuksi muutu.Iloitsen matkoista,joita teen mielessäni sekä tv-ruudun ääressä,matkakirjoissa kuin myös olen "mukana" ystävieni matkoilla.Toki pääsisin minäkin,jos olisin niin rohkea,että jättäisin mieheni intervallihoitoon.Jos hän antaisi minun iloisena lähteä... Mutta kun ei hoidossa kodin ulkopuolella viihdy.Koko ajan olisi minulla lähdettyäni mielessä,miten onneton hän täällä on,miten kokee olonsa,karkaako... Ei siitä mitään tulisi.Siispä haaveilen vain! On minulle sanottu: mene ja jätä vaan. Mutta kun nyt olen tämmöinen! Ehkä sitten,kun olen siinä pisteessä,että on pois hetkeksi päästävä...
Mutta siihen asti täällä porskuttelen omassa arjessa ja tehtävässä pienin ilon hetkin ja nautinnoin.Näinhän se menee.Eikä ihan hullumpata olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti