Olipas, olipas upea Joutsenlampi lauantaina tv:ssä. Ihan kahden prinssi Siegfriedin voimalla. Prinsseistä Jun Xia hyppäsi (voiko näin sanoa baletin kohdalla?) mahdottoman korkealle. Aivan kuin olisi hetken lentänyt. Joutsenlammen tarinahan on kaikille tuttu ja loppujakin on kahdenlaisia. Tämä oli se synkempi. Ihana esitys, kertakaikkiaan. Ja tuppasihan silmät aika-ajoin hiukan kostumaan. Kuten minulle on joskus sanottu:"musiikilla on sellainen voima."
Ennen balettielämystä tein vähän arkisempia hommia. Järjestin puhdistusainelaatikon. Näyttää olevan viisi erilaista hopean puhdistusainettakin. Enkö ole ikinä tarkistanut, mitä on, ettei turhaan osta? En. Ja kun niitä oli, niin aloin kiillottaa. Siinä meni tovi. Tiskipöytä oli saanut jostain aineesta lähtemättömän läikän, jota olen yrittänyt saada pois soodalla. Nyt sain teräksen puhdistusaineella. Cifillä tiskipöydän loppusilaus ja voi, kuinka se kiiltääkään. Ei sen päälle voi mitään enää laittaa. Siirryin kylpyhuoneeseen. Passaa tulla katsomaan pesuallasta ja wc-pyttyä! Kyllä nyt niin säihkyy että häikäisee.
R lähetti videon, jossa verrattiin 1960-lukua ja tätä päivää. Nauroin ihan kyyneleet silmissä. On maailma muuttunut vuosikymmenten aikana ja, jos tähän videoon on uskominen, niin ihan hulluun suuntaan. Oli aikoja, kun lättähattuja moitittiin, vaikka heillä oli puku päällä ja päässä matala borsa. Nyt näkee mitä kummallisempia asuyhdistelmiä, reikiä polvissa, housut puolitangossa ja kaikki repsottaa vähän sieltä ja täältä. Mitä sanoisi entisajan siististi pukeutunut lättähattu? "Kyl on kundeil oudot kledjut, farkut ihan sökönä ja noilla pläägillä ei vois jorata ja mis on skraga".
Olen kököttänyt sisällä ja tänäänkin vielä. Pihaa on aurattu, mikä on hyvä asia. Usein pihtaavat. Lunta on kyllä ihan joka paikassa, tukevasti myös isojen kuusten oksilla. Huomenna aion hakemaan kahvikapselini postista. Samalla broilerikiusauksen raaka-aineita. Olen siirtynyt keitoista kiinteämpään ravintoon.
Katselin miesten tenniksen loppuottelun Australiassa. Tykkään tenniksen katselemisesta. Vaikka säännöistä en oikein tiedä. Yli viisi tuntia espanjalainen Nadal ja venäläinen Medvedev taistelivat. Kovasti hikinen Nadal voitti. Hyvän vastuksen teki paljon rauhallisempi ja vähemmän hikinen Medvedev. Hänellä ei näytä olevan minkäänlaisia rituaalejakaan ennen pallon lyömistä peliin kuten espanjalaisella. Samat manööverit olen nähnyt Nadalilla muinakin vuosina. Mitähän tapahtuisi, jos jäisivät suorittamatta?
Lopetan tammikuiset kirjoittamiseni tähän. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti