Ensin en päässyt englannin etätunnille mukaan. Sähläsin. Sitten pääsin. Olen jotenkin ujuttautunut sinne tämän blogin nimimerkillä, että siellä minua kutsuttiin, hullua kyllä, Stadin friiduksi. Oli pyydettävä S-ystävältäni apua tässäkin asiassa. Hän auttoi. Mihin joutuisin ilman häntä? Ensi viikolla toivottavasti "Stadin friidu" unohdettu. Kiinnostavaa oli olla näin ensimmäisen kerran etäopetuksessa. Mukava kokemus. Saanen olla kiinnostunut vielä helmikuunkin ajan. Opettajalta tuli linkkejä lisäopiskeluun. Kuuntelin heti, kylläkin helpotetulla englannilla sekä lyhennettynä, Brontën kirjan Jane Eyre, ilmestynyt suomeksi nimellä Kotiopettajattaren romaani. Seuraavaksi Oscar Wildea.
K soitti. Oli saanut käymänsä koulun historiikin, jonka tulostin. Salapoliisityöni on päätöksessä. K ei ollut selvillä oman koulunsa nimestä. Nyt on. Ei muuten ollut se koulu, jota ensin kauppasin. Tiedon murusten tippuessa sain koulun tietää. Koulua ei ole enää. Minun kouluni sen sijaan on ja voi hyvin Urheilukadulla Töölössä.
A:lla on murheita. Toimin lohduttajana. Olemme tunteneet kauan, vaikka oli vuosia, jolloin emme olleet tekemisissä. Emmekä kovin läheisiä ole olleetkaan. Nykyisin jutellaan jo kaikesta, tyttöjen juttuja, sydäntä lähellä olevia asioita. Kaikki sähköposteilla. Ehkä onkin helpompi puhua aroistakin aiheista juuri siksi.
Tänään olen menossa kauppaan. Suunnitelmana oli Herkku, mutta menenkin pinempään, jossa heräteostokset eivät vaani. Ensin laitan itseni ihmisten-ilmoille-kuntoon. Ei sitä enää vuosiin ole ponkaistu lähtöön ilman esivalmisteluja. No, roskikselle saatan mennä raakileena ja tälläämättömänä. Sen verran annan armoa itselleni. Jo ollessani pikkutyttö kaupungille mennessä äidin kanssa minut puettiin eri vaatteisiin. Äitikin laittaitui. Hän oli viehättävä nainen. Menetin hänet vuosia sitten.
Panenpa maaruuni viimeisenkin tipan aamukahvia ja sitten suihkuun. Päivä alkakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti