1. tammikuuta 2022

TÄNÄÄN TELEVISIOTA

 Luin Juha Itkosen Minun Amerikkani-kirjan loppuun. Luovutin kirjanmerkkinä olleen yhden US-dollarin setelin toisen kirjan käyttöön. Kaikki me tiedämme, että dollarissa lukee "In God we trust". Setelissä on myös USAn ensimmäisen presidentin George Washingtonin kuva.

Valvoin vuodenvaihteen, mutta en riehakkuuttani, vaan kun en nuku. Olisin mieluummin valvonut tarkoituksella. Mieluiten olisin kuitenkin nukkunut! Vaan kun en. Siispä katsoin leffankin vielä kolmen maissa. Olen epätoivoinen! Lehdessä oli taas kikkoja. Jos hokee mielessään mitään tarkoittamattomia sanoja, nukahtaa. Hengityskin pitäisi laittaa uusiksi. Myös saattaa auttaa, jos tuijottaa samaa pistettä katossa. Muita olen kokeillut, mutta en tuijottamista. 

Taitaa jäädä Outi Heiskasen näyttely näkemättä. Sulkeutuu jo muutaman päivän kuluttua. Museoihinhan pääsee. Kuvittelin meneväni ja aikaa olisi ollut. Saamaton? Ehkä. Amos Rex vielä kiikarissa. Tuleeko siitä mitään? Olenko mökkiytynyt? No, näyttelyt tulevat ja menevät, niitä riittää myöhemminkin. Jos en asuisi täällä periferiassa, kaikki olisi helpompaa.

Tänään lukkiudun tanakasti tv:n ääreen. Tulee komisario Palmu-elokuvia. Etunimi Frans J. Mitä J tarkoittaa? Ovat niitä harvoja suomalaisia Niskavuorten lisäksi, jotka saavat armon silmissäni. Illalla jatkan hekumoimista Chaplinin Nykyajalla. Nämä kuuluvat siihen kategoriaan, jota ei ajan hammas ole päässyt pureskelemaan. Tietysti Strauss-konsertti Wienistä on ehdottomasti nauttimisen väärti. No, ja vallan silkasta kohteliaisuudesta olen kiinnostunut siitäkin, mitä asiaa tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä on uudenvuoden puheessaaan. Hieno päivä tulossa. Kunhan se tästä urkenee. Laitoin jo aamukahvin ja tavoistani poiketen paahdoin leipäviipaleen, jonka päälle sivelin kirsikkahilloa ja paninpa vielä muutaman viipaleen Goudaa. 

Keskiyöllä tuli joitakin uudenvuoden toivotuksia tekstiviestinä. Panen tänään omani lähettäen. Paukuttelu muuten jatkui vielä melkein aamutunneille asti. Sitten hiljeni. Näin ilotulitusta makuuhuoneen ikkunasta. Kuvittelin sen olleen Töölönlahdelta, mutta en ole varma, olisiko näkynyt tänne asti. Enkä osaa paikallistaa. Komeaa katseltavaa joka tapauksessa.

Vielä kerran: mukavaa vuotta 2022.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti